IRC-Galleria

Olen miettinyt menneen viikon aikana koulunkäyntiäni ja omistautumistani hyvän tekemiseen tai ainakin yrittämiseen. Minua on mustamaalattu, kiristetty ja haukuttu sen takia mitä olen tehnyt ja jättänyt tekemättä, sekä myöskin kohdeltu kaltoin lukuisten väärinkäsitysten vuoksi. ehkä se on nyt loppumassa....

Olen tehnyt 1 kokonaisen kurssin tämän viikon aikana sen takia että minua on uhattu erottamisella koulusta kokonaan. En ole kerennyt tehdä lääkehoidon tehtävää, koska olen tehnyt psyykkisen toimintakyvyn tukemisen kurssia täysiä päivittäin! Ehkä olen tehnyt turhaa työtä, ja tässä vaiheessa tuntuu että se ei haittaa minua ollenkaan, alkuun haluan kertoa kouluni Rehtorista, Opinto-ohjaajastani, sekä koulukuraattorista.

Rehtori selvästi vihaa minua, sen näkee välinpitämättömästä kohtelusta, teennäisestä hymystä, sekä tahdittomuudesta ymmärtää tilannetta josta olen lähtenyt taas opiskelemaan. Kuinka hoitotyössä voi välittää jos oman koulun rehtori, jonka pitäisi olla koulun esikuva ja äänitorvi, ei välitä vittuakaan omista oppilaistansa, tai tunne minkäänlaista empatiaa. + luulisi että koulun maine kärsii kun opiskelijan maine kärsii, ja se pyrittäisiin puhdistamaan hinnalla millä hyvänsä.

Opinto-ohjaaja on ajoittain ihan ok tyyppi, ainoa mikä häiritsee on kaksinaamaisuus, sen näkee siinä kun kääntää selkänsä ja avaa korvansa kuullakseen vain kuinka epäonnistunut opiskelija on. Kenties on väärin perustella huonoa opiskelumenestystään surkeiden sattumien summana, mutta ei sitä voi poissulkea että jos on mustamaalattu työharjoittelupaikassa, se vaikuttaa opiskeluintoon. Mainittakoon vielä että koko vuoden jolloin kaikki alkoi mennä päin helvettiä, olin ihan suunnattoman ihastunut tyttöön, joka lintsasi paljon, näin ollen minäkin idioottina lintsasin. Harmi vain että Opinto-ohjaaja, rehtori, sekä kuraattori tai terveydenhoitaja eivät kyenneet ymmärtämään tätä.

Kuraattori on aneeminen mieshenkilö, tuntuu että hänellä ei riitä ymmärrys rikkinäistä pientä ihmistä kohtaan, jolla on ollut menneen vuoden aikana lukuisia kriisejä hoidettavanaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, näin ollen jotkin asiat vaikuttavat motivaatioon ja toimintaan. En voi asialle mitään että hän ei ymmärrä minua tai muuta tällaista, mutta jos pääsen takaisin kouluun, en edes yritä avautua hänelle enempää koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Noh, sikäli EN PÄÄSE KOULUUN, minulla on jo toimintasuunnitelma tulevaisuudelle.

- Luultavasti lykkään armeijaa parilla kolmella vuodella, jotta voin aloittaa oikeasti opiskelemaan uudessa koulussa. Koulutukseen yritän ylivieskan audiovisuaaliseen, ja yritän miksaajaksi, tällöin voin yhdistää työn, sekä huvin. Miksata omaa musiikkia mitä teen, sekä miksata keikkoja, roudata tavaroita yms. kuulostaisi erittäin mukavalta ja palkitsevalta.

näillä mennään, ei toki luovuteta, vasta kuin pakon edessä.

Kimppa kuittaa!