IRC-Galleria

Huomenna pitää herätä viideltä. YeAH. Junalla Vaasaan taitajakisoihin.
Tänään pörröpääsöpöilyä ja tyhmiä hihityksiä. Siis jo koulussa. Saa nähdä, mitä sitten kun Ville tulee. Hihih. Och illalla bilsantunnille. Siellä on hauskaa. Ai niin ja mun pitäisi muuten lukea mitoosista ja meioosista kirjasta, joo, olen melkein taas senkin tehnyt.

Huomenna illalla Alavudelle ja täytyy sanoa ettei kyllä kiinnosta paskan vertaa. Love you <3



Mun protoshortsit on valmiit ja napinläpikone raiskas ne. Mut onneks oli proto. Kyllä mä niitäkin varmaan käytän kummiski.
Koulussa oli hyvää ruokaa. Niitä parhaita kasvispihvejä, jotka on vihreitä ja kolmion muotoisia ja sitte kermaperunoita. Ja jälkiruuaks vohveleita ja hilloa ja kermavaahtoa ja mintunlehti. Söin tosin liian vähän, koska mulla on nyt huutava nälkä. Syömään siis. Ja lukemaan sitä bilsaa.

http://www.law-of-attraction-info.com/

Check it out.

Vähän naurettiin eilen Villen kans, ku yhen hevarityttösen bokseri paskoi keskelle tuota ajotietä joka menee A- ja I-talojen välistä. Sitte joku ulkomaalainen mies käveli niitten ohi ja se tuijotti sitä paskovaa bokseria vaikka kuinka pitkään.

Vapaata today, tomorrow, toyota ja sunnuntai. Siis lauantai. Oli vaan pakko imitoida automainosta for some reason. Tänään pitäis kait tehdä minishortsieni poikkileikkauskuvia ja työjärjestystä, muttah saapa nähdä. Suunnitelmissa myös siivota hieman. Illalla lukioon bilsantunnille. Se tyttö, joka on sekä mun bilsan- että ruotsinryhmässä on ihan vitun söpö. Näyttää ihan pojalta, surprisingly. Mä tunnun vetävän puoleeni poikamaisia tyttöjä jotka on ihan sairaan söpöjä.

Olen nähnyt viime aikoina aika kiehtovia unia liittyen kahden vuoden takaiseen pitkäaikaiseen ihastukseen (en kyllä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä ihan yli). Ja elämässä on tapahtunut aika kiehtovia juttuja. Mm. tiistaina niitä tapahtui harvinaisen paljon. Tiistaina oli myös Tämä toimii -tapahtuma. Ala-asteikäisten lelukilpailu, yeah. Mä kuvasin siellä ja sain mä yhden ryhmän ohjattavakseni sitten kun ne meni teknoradalle. Titekolmoset oli siellä. And that was very confusing. Kakkosetkin näin vilaukselta, eli siis ex-luokkani, mutta ne ei tainneet huomata mua. Enkä mä nähnyt kuin Ollin, Jarnon, Markon ja sen yhden jonka nimi on totaalisesti unohtunut. Kolmoset oli ihan omituisia. Luultavasti siksi, että olen Villen tyttöystävä. Tuntui että ne kaikki oli kauhean kohteliaita ja varovaisia puhuessaan mulle. Reetta kehui mun kampausta ja oli ihan onnessaan kun se näki mut siellä.

Eilen sitten kuosittelin kaavani valmiiksi ja tein mä jo vähän niinkun leikkuusuunnitelmankin. Tehdään siis ensin proto jostain koulun kankaasta, in my case valkoisesta gabardiinista, ja sitten vasta omasta kankaasta se lopullinen. Mä tosin uskon aika vakaasti, että saan protostakin ihan käyttökelpoisen.


Mutta nyt mä taidan uppoutua musiikin ihanaan maailmaan. Ville vei aamulla mun rikki purrut kuulokkeet kouluun ja se vissiinkin korjaa ne. Osaisin mä kyllä itsekin, mutta en satu omistamaan juotosvälineitä. Ja se osaa sen kuitenkin paremmin, kun se on tehnyt sitä kaksi vuotta pitempään kuin minä. Isompimuistinen mp3-soitin etsinnässä. En kestä enää yhdellä gigalla.


Vähän muuten kirjotin äsken nopeaa.

Mä en tiennytkään että Suomessakin on oikeen keskusteltu tästä asiasta. The thing is, että jos oikeasti näin moni ihminen muuttaa asenteensa, elämänsä, itsensä, niin minkähänlainen vaikutus sillä on koko maailmaan?

Joku tuolla samaisella sivustolla sanoi, että hän halveksii kovasti "amerikasta tullutta periaatetta, että ihmisen pitäisi saada kaikki mitä haluaa". Kaikki, mitä ihminen pohjimmiltaan haluaa, on olla onnellinen. Onko se paha asia? Ei minusta. Ja toinen juttu tuon saman henkilön sanomana oli jotain että hänen mielestään on törkeää, miten "tämän periaatteen mukaan täytyy pysyä kaukana ihmisistä joilla menee huonosti ettei se huono fiilis vaan tartu itseen". Ei se nyt ihan niin mene. Eikä kukaan ole vastuussa kenestäkään muusta, jokainen on itse vastuussa itsestään ja omista ongelmistaan. Okei, niistä voi jutella, ja sitä jolla menee huonosti voi auttaa kertomalla mitä asialle kannattaa tehdä. Mutta itsesäälissä kieriskely ja kaiken paskan vatvominen, asenne "voi vittu että menee huonosti" on täysin hyödytöntä, etenkin jos on jatkuvasti sitä mieltä ettei mikään voi muuttua paremmaksi. Ei se voikaan, jos uskoo niin. Jos ei edes halua, että se muuttuu.

Olen miettinyt viime aikoina, että kun mä uskon tähän, niin kai mä periaatteessa uskon samaan jumalaan kuin kristityt. Erona lähinnä se, että en oleta siihen liittyvän mitään varsinaista henkilöä, vaan että se on henki joka on kaikkialla ja jota jokainen voi positiivisten tunteidensa kautta käyttää hyväksi. Rukoilemistahan on se, kun minä istun illalla kynttilöideni edessä ja kiitän kaikesta mitä mulla on. Tarkemmin ajatellen mä en tiedä onko tämän ja sen toisen uskon välillä mitään ristiriitaa. Kyse on kiitollisuudesta. Onnellisuudesta. Siitä, että tehdään muille se mitä halutaan muiden tekevän itselle. Ja tietenkin siitä, että uskotaan unelmiin, luotetaan siihen että kaikki menee hyvin. Tiedetään, että tässä voi käydä ainoastaan hyvin.

Hassua, miten tämä asia on sopusoinnussa sekä tieteen että useimpien uskontojen pääpiirteiden kanssa. Sitähän mä olen aina ajatellut: että kaikki uskoo kuitenkin samaan asiaan.



(Lainaukset mtv3.fi:stä.)


"Vetovoiman laki toimii joka tapauksessa, uskoi siihen tai ei. Sitä on pystytty tutkimaan kvanttifysiikan avulla. Se tarkoittaa, että kaikki asiat, kuten ihmiset, esineet, tapahtumat, ovat energiaa – ja niin on ajatuskin. Ajattelemalla oikein virittäydyt oikealle taajuudelle ja vedät magneetin lailla haluamaasi asiaa puoleesi."

"Ne, jotka ovat sitä kokeilleet, tietävät sen toimivan. Itse asiassa sillä, miten vetovoiman laki toimii, ei ole merkitystä. "

You Scored as Lesbian



Lesbian 90%


Gay 55%

Bisexual 50%

Straight 40%

Hyvää huomenta. Ilmoitan kissanraksupussin kadonneeksi. Minnan mukaan sen pitäisi olla meillä, Villen mukaan se voisi olla Minnalla ja minä tiedän ainoastaan sen, että se ei ole täällä. Ellei se sitten ole naamioitunut hyvin.

Hassua muuten, kun laitoin kissat viime yöksi nukkumaan keittiön puolelle (nukkumaan, joo, ihan varmasti), niin Minda olisi varmaan vieläkin nukkumassa jos en olisi herättänyt sitä aamulenkille. Kissat sen siis aina kiskoo ylös niin aikaisin. No nyt se kävi kääkkimässä vessan lattialle. Hoaaaah. Johtunee siitä, että aamulenkillä käydessä ulkona oli ihan vitusti lenkkeilijöitä ja tuo ei oikeen jaksanut keskittyä olennaiseen. Eli tortun vääntämiseen.

Suffeli muuttaa äitin luo. Ainakin siksi aikaa että se aikuistuu eikä ole tuollainen hirviö. Vittuku ne oli taas tyhjänneet vessapaperirullan yöllä lattialle. Ja tehneet kaikkea muuta oikein hauskaa.

Voi luoja että ihmiset on ihania. Olin äsken Mindan kanssa lenkillä ja sitten kun se hepulissa juoksenteli ympäriinsä, sen panta katkesi. Ja se juoksi ihan hillitöntä vauhtia E-talolle päin, eli sinne missä menee eniten autoja tässä pihapiirissä. Kyykistyin sitten maahan kutsumaan Mindaa takaisin ja onneksi se tuli. Ei vaan ollut paljon mitään mistä pitää kiinni, ja koska rutistin varmaan aika kipeästi sen nahkaa, se yritti purra mua vähän väliä. Mun takana oli kävellyt ulkomaalaiskolmikko, joka seurasi tuota tilannetta koko ajan, ja sitten yksi tyttö siitä tuli kysymään että "do you need help" ja sitten se auttoi mua kantamaan hajonneen pannan ja taluttimen, mulla oli siis Minda sylissä, ja piti kiinni koirasta kun avasin oven sitten tänne ylös päästyämme. Kiittelin sitä varmaan tauotta koko sen matkan kun käveltiin tuolta meidän kämpälle. Mutta hitto että säikähdin kun Minda pääsi irti. Jotenkin vaan kykenin rauhoittamaan itseni ja olemaan menemättä paniikkiin sitten kun kutsuin sitä. Pitää nyt varmaan tämä viikko käyttää niitä autovaljaita tuon kanssa, ja se on aika epäkäytännöllistä. Kun talutin menee koko ajan ihan vintturaan. Muttah mä ostan sitten uuden pannan perjantaina, jos joku kustantaa sen mulle. Jotain vähän vahvempaa tekoa. Tai no, ei sen tarvi paljon vahvempi olla, koska tuo mikä katkesi oli Simpan vanha ja halkeillut panta.

Sen mua auttaneen tytön kanssa oli muuten jotenkin kauhean luontevaa puhua. Englantia. Nyt kaduttaa, etten kutsunut koko kolmikkoa vaikka teelle tai jotain. Ne kyllä oli sen näköisiä, että ne oli menossa johonkin, mutta silti. Taisi olla kaksi valkoista tyttöä ja yksi musta mies. Ne puhui jotain ärräisää kieltä. Siis paljon ärriä. :D

Nyt mä soitan Villelle että saan itseni rauhoittumaan. Paniikki iski nimittäin heti kun olin hyvästellyt auttajani.

Työssäoppimispaikkahakemusjokusellanen meni äsken. Pyysin niiltä pikaista vastausta, so we'll seeee. Pitäis kai mennä käväsemään tänään täs pian kaupungilla. Joos mä nyyyt siiiis jaaksaaaan. Parin paskapäivän jälkeen tuntuu siltä, että oon ehkä taas elossa. Tuntuu tosin myös siltä, että mun pitää ruveta joko meditoimaan tai joogaamaan tai molempia. Jotain mielenrauhaharjoituksia joka tapauksessa, koska mä oon ihan jumissa ja jotenki tukossa. Lisäämme siis hikiliikunnan yhtälöön. Rupean vittu hölkkäämään Mindan kans. No, viimeistään sitte ku se on iso. Mutniin tää olo on kait jotenkin sidoksissa siihen, että oon ollu kaks päivää periaatteessa yksin (no eilen vaan iltapäivästä lähtien) ja tänään laittauduin properly. Meikkasin ja kaikkea. Pinkki kauluspaita ja musta liivi päällä. Liituraitahousut. Hiukset ponnarilla. Näin tosin unta että mä värjäsin ne violetiksi, mutta ehkä ei. Toisaalta ois kiva. Toisaalta taas ei. Emmätiedä.

Katoin muuten eilen jonkun videon, jossa kaks likkaa keskusteli huorausbisneksestä. Tai en mä tiedä oliko se ihan huorausta, mutta siis kai periaatteessa. Paitsi että ne kyllä harrasti seksiä toistensa kans. Mutta ne puhu koko ajan rahan tienaamisesta ja siitä, kuinka niitä ärsyttää naiset jotka harrastaa seksiä naisten kanssa pelkän rahan takia, eikä myös sen takia että ne tykkäis siitä. Jotenkin se oli ihan helvetin mielenkiintoista, miten ne jutteli niin avoimesti siitä. Siis se että se oli niille niin todellista, arkipäivää. "You're probably gonna make a lot more money than you think you are." Sitä paitsi se nuorempi likka oli ihan vitun hot.

Nyt mä tsekkaan tilin rahatilanteen ja päätän sitten, minne lähden vai lähdenkö minnekään. No kyllä mä lähden. Mä kaipaan ihmisiä. Tuntemattomia. Kauniita naisia, joille voi virnistellä merkitsevästi ja katsoa miten ne reagoi. Myyjiä, joille voi sanoa hymyillen hei. Miehiä jotka yrittää huomaamattomasti tuijottaa mun persettä. No, niitä mä en kyllä oikeastaan kaipaa. Mutta ne on osa kokonaisuutta.


Aijoo. Mä saan pikkusiskon. Siskopuolen, mutta siskohan se on.

Olis varmaan ihan kaikkien kannalta parempi, jos menisin sängyn pohjalle miettimään, miksi olen olemassa. Olen tosin tehnyt sitä tänään suunnilleen koko päivän, tosin en siellä sängyn pohjalla. Nöyryytys tapahtui viime yönä ja sen jälkeen olen tuntenut itseni lähinnä tahraksi jossain paskarätissä. Siltä varmaan näytänkin. No, itse asiassa näytin ihan hyvältä kun viimeksi peiliin tirkkuilin. Does not change the feeling. Yksin kotona ja huomenna suunnitelmissa siivousta, koska joku ei taaskaan tehnyt sitä mitä sen piti tehdä. Mutta ihan sama, koska ei mun sanoilla tule koskaan olemaan mitään väliä. Kuten sanalla "ei" ei ollut viime yönäkään yhtään mitään väliä. Mitäpä väliä. Ei mitään ilmeisesti.

Sitä paitsi kuolen varmaan tulevassa jaksossa. Neljänä iltana viikossa lukiolle. Niinä muina jään varmaan koululle ompelemaan, jaa-a.

No nyt mä osaan jo jopa käyttää sitä aika hyvin. Mutta koneeseen yhdistäminen ei oikeen onnaa, enkä ymmärrä miksi. Sei vaan löydä sitä. Eilen tosin onnistui kerran, muttah joo. Ei nyt oikeen taas jaksa kiinnostaa. Evillä tulee aina niin paskamainen olo. Tympeä olo. Pelkään sitä paitsi koko ajan, että vaari tulee tänne ja sanoo että ei me ikinä mitään asuntoa saada. Täällä ei ole mitään tekemistä. Vaikka en mä kyllä keksi mitään ratkaisevaa eroa tämän kodin ja Seinäjoen kodin välillä. Ehkäpä tämä on lakannut olemasta koti? Kai tässä ärsyttää se, että minä en määrää siitä mitä tapahtuu. Sitä paitsi on ikävä Villeä. Ja toisaalta yksinäisyyttä. Sitä tiettyä kontrollia ympäristöönsä. Täällä se puuttuu. Haluaisin saada jotain aikaiseksi. Mutta täällä kaikki hyvät ideat kuivuvat kokoon. Haluan pois. POIIIIIIIS. Argh.

En jaksa ympäristöä, jossa mua pidetään edelleen vastuuttomana kakarana, joka ei osaa itse tehdä yhtään mitään. Koska sellainenhan tämä on. Iskän eiliset kommentit kertoi kyllä ihan riittävästi. Outi ja äiti on vähän ymmärtäväisempiä, tosin tuskin äitikään kovin paljon. Ehkä mä palaan jo huomenna Seinäjoelle.