TOdella, keskiviikko yö, mitään en tee.
Turhauttava fiillis kun tietää, että vaikka mitä tekisi mitään ei saisi.
Missään mielessä.
Jokaista asiaa voi toivoa vain kerran, on myös sanonta mitä olen kuullut kerran erään tutun sanovan, tässä main pimeänä kellon aikana kun ulos tuijottaa, sitä miettii.
Jos jokaista asiaa voi oikeasti toivoa vain kerran, sen yhden ainoan kerran, miksi ne muut toiveet muuttuvat?
Ovatko ne vain pisaroita vedessä. Ei enään synnytä uutta eikä tapa vanhaa.
Vai poistaako jokainen vanha ajatus vanhemman?
Niinpä niin, niinpä niin..