IRC-Galleria

Tänään meille muutti kaksi mukavaa kolmevuotiasta kissaneitiä, Viikinki (Viksu) ja Naama, kotiutuminen tuntui olevan kivuttomampaa kuin ikinä uskoimma ^.^ ja nuo ovat jo suht. rauhallisia, vaikka talon ääniä vielä säikkyvätkin... Kaikki tuntuu kuitenkin sujuvan heidän kanssaan hyvin, rauhallisia, vaikkakin leikkisiä ja eläväisiä ovat, ja ystävystymmä kunnolla varmasti parin päivän sisällä :)

7.11.2007 Jokelassa, Tuusulan koulussa tapahtui traaginen ampumavälikohtaus. Kohtaus vaati ainakin 8 ihmisen hengen. Ota osaa ja laita nimesi tai nimimerkkisi tämän viestin perään, ja laita eteenpäin.
JANSKU, shortyy, Sandra,Sanni,Jenna, Miitta, Tuuli,Aki,miKO, Jönssi, ||JaFFa||, ssuz-, Tuhlaajatyttö, Heiskanen_, patkis,|Juustonen|,_bbyrr, Nicolette, Samperi84, _Jenni__ , ttuuliii, oqpo, ^feever^ henkka zimPer, Emm4- , emmihomo,hhattu,Bammssee],Dar--,esshi,jjonna--,judda|, DiiD, ankka__, MidnightPoison,[an-u],enkeli_94_,^^eessi, ggrau`, Ninyn, Mamih , ailuj , neäw,idAveli,nety,llispet, hhann,kimi_,-mmira-,viviän,jjjennnna,eijjja,{-Nele-},Samael_Satan,Alegra,Kainie

Joku m****u oli varastanut myön netin!
Nyt tosin asia on korjattu, ja netti palautettu to it's rightful owners ^^

Pahoittelemme jälleen katkosta :P

Cheers
Kainie

...a Kemiläinen now.

Eli niille, jotka kaiken tuon muuttohäsellyksen keskellä jäivät informaatiopimentoon:
Kaksi viikkoa sitten minä ja tavarani muutimme erään ihanaisen tyttösen kanssa saman katon alle mukavaan pieneen kaksioon Kemin keskustassa, aivan kaupungintalon varjoon :)

Lisäksi olen totennäköisestikin aloittamassa maanantaina ravintola-alan opinnot päätyäkseni tarjoilijan ammattitaitoon :D

Mitäs muuta, niin!
I'm back at the action! Eli internet palautti sosiaalisen elämäni entiselleen tänään 07.10.2007 :D

Cheers
Onnellinen avomies, Kainie.

Aurasi pääväri:

Lila

Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä ²haihattelijaa², joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Aamuinen kaupunki, -usvainen, odottava ilma ja lahes tyhjät kadut. Oma unelias kaupunkini.

Se odotti tuhlaajapoikaa palaavaksi "riijausreissultaan" pohjoisesta, raukeasti jäseniään venytellen se sulki syliinsä, tuohon suureen, kaikenkokeneeseen syliinsä.
Vihertynyt oli kaupunkini, ottanut kesän vastaan, kaunistunut, aivan kuin vironnut henkiin lopullisesti tuosta kylmän talven julman tyrannian ikeestä.

Kotiinpalaaminen on aina lopulta erittäin mahtavaa, jopa ihanaa. Vaikka sitten pohjoiseen jäikin tyttö, ja kaipuu tämän käsien kosketuksista, huulten pehmeydestä ja kauniista sanoista, kaikesta tuosta rakkauden pehmeydestä, valtasikin tämän pojan jojunamatkan aikana. Kolkko toisen luokan pikajunavaunu ei ollut omiaan helpottamaan tuota oloa.
Pohjoinen kaupunki oli viihtyisä, miellyttävä heräillessään vielä silmiään aukoen uuteen kevääseen.
Sinne toistekin!

Kuitenkin, nyt taasen kotona, odottaen, kuulostellen ja katsoen mitä elo tuo tullessaan.

Cheers.
Kainie.

It was the day nobody cried.
At least that's what they said, -those who know everything.

Still, when I closed my eyes and listened very closely I could hear them, tears, falling down on sad cheeks. One for the broken heart, another for loneliness, one for a far away love, yet another for a lost friend, or maybe friendship, one for cruelty, and one just for tears' sake.

All of those tears.
On the day nobody cried.

Voiko Tätä tunnetta kuvata sanoin?

Istun kiireisen kaupunginkiireettömässä pikku nurkkauksessa, kiireisen, joka on kuitenkin ottanut jo kissamaisen lokoasennon auringossa... Osa siitä sen lukuisilla terasseilla sekä pienissä, viihtyisissä kahviloissa. Osa sen nurmilla, puistoissa ja nurkkauksissa, toreilla ja aukeilla.Leuto, lämmin päivä sekä vieno tuulenvire hyväilevät talven kangistamaa vartaloa.
Ihmiset, kauniit ja erilaiset, tavikset, kovikset ja pehmot vaikuttavat kaikki rentoutuneilta.
Ja kaupunki itsessään, se on kaunis... "koti" ...vaikkei, vielä, sanan varsinaisessa merkityksessä, se on aina ollut kotoinen, tuttavallinen. Koti, suuri ystävä, kaunis kumppani monissa elämän hetkissä, "minun kaupunkini."

Niin, se tunne... kuvaisin sitä kauniiksi, hyväksi. Ja, jos nyt kainalooni painautuisi rakastamani tyttö, olisi kuvaavin sana varmasti...

...täydellinen.

A shady question bothers my mind, a bit like byllet it runs, coming and going:
'Hope, is there hop? For us? For you? For me? For mankind?'. ' Are we doomed by our own mistakes? The world will end, for certain it will. All the signs tell you that, just by looking you know.'
Then, I just look around: They don't care, these young and beautyfull, strong and free. So, perhaps we can save ourselves, be happy. And I kiss the lips of my love...

...I don't care, I'm happy, allready saved...
...got all I wanted from life...
...There is hope, for you, for me.



Perhaps we are even immortal...
...at least for each other.

-rakastunut- niin, myönnettäköön, taidan olla...
Vaikea vieläkin uskoa kuinka helposti se minut "taas" sitten saikaan... noh, ehkä sitten lopulta olen helposti vietävissä, pienellä tahdolla, suloisella hymyllä, kauniilla silmillä ja vienoilla rakkauden sanoilla se kävi... (ja jotenkin nyt tuntuu, lähes itsestään)
Ja nyt elämästäni on iso osa omistettu tuolle kauniille tytölle. Ei silti, minulla ei ole mitään valittamista, sillä onhan rakkaus ihanaa! Ja, jos nyt saan hiukan toivoa, niin ehkä tässä olisi vihdoin jotain kestävämpää, vuosien painon kantavaa...
Taidan olla siis kuin höperö vanhus, jolle löytyi kuuntelija ja ystävä, sokea, jolle löytyi taluttaja ja huolehtija, sairas, jolle löytyi oikea lääke, yksinäinen, joka löysy rakkauden.

Kuuma katu, hyvä latte ja miellyttävä kahvila olkoon syyllinen näiden ajatusten ylösottamiselle...