IRC-Galleria

30.05.
Tiedän, että Ne ovat tulossa! Näin tänään jo ensimmäisen yksilön, joka oli niin selvä tapaus, ettei erehtymisen mahdollisuutta ole!
Onneksi se ei huomannut minua, kun livahdin kahvilan ovesta sisälle. Tunsin sen Niiksi tavasta, jolla se joi lämmitettyä vettään:
Yksi lusikallinen sokeria, pussillinen hunajaa ja sekoitukseen puuvartinen lusikka. Eihän kahvilassa käytetä puuvartisia lusikoita!
Siitä tiesin sen Niiksi. Seurasin sitä jonkin aikaa piilostani Aamulehden takaa. Tovin jo luulin sen huomanneen minut, mutta näin ei kuitenkaan ollut.
Lopulta jännitys kasvoi niin sietämättömäksi, että poistuin ja jätin vain laskun pöydälleni. Huomaamani yksilö täytti kaikki Niille määritellyt tunnusomaiset piirteet.
Sillä oli kaksi kättä ja jalassaan farkut.

31.05.
Se huomasi minut sittenkin! Tänään ovelleni tultiin koputtelemaan ja kuinkas ollakaan, siellä oli yksi Niistä. En tietenkään avannut oveani, mutta näin kaiken olennaisen ovisilmästä, jota Sekin katseli läpitunkevasti. Pelkään, että Se kuuli pinnallisen hengitykseni oven läpi ja lähti hakemaan apujoukkoja oven murtamiseen. Olen pakannut tärkeitä tarvikkeita ja lähden yön turvin kohti metsästysmajaani, jonne Ne eivät pääse.

01.06.
Olen nyt metsästysmajassani keskellä korpea. Matkallani näin pari Niitä, mutten usko, että Ne tulevat perääni, koska kuljin hyvin huomiota herättämättä.
Majalle tullessani huomasin jalanjäljet. En voi kuin toivoa, ettei se kuulunut Niille, mutta toisaalta en voi kuin ihmetellä, että miksi kukaan muu olisi kulkenut täällä?
Majani sijaitsee hyvin soisen metsän siimeksessä Viljakkalassa, eikä tämä todellakaan ole Niiden suosimaa seutua! Silti pelkään suuresti törmääväni Niihin, sillä tutkimukseni ovat kesken, enkä tiedä, mitä Ne minulle tekisivät. Sen tiedän, mitä ne tekivät lemmikkirotalleni! Kirotut!

07.06.
Ei yhtäkään Niitä täällä! Mieleni alkaa kirkastua yhtä lailla kuin kesäinen ilta. Eilen näin jonkin suuren eläimen käydessäni purolla kalastamassa. Ehkäpä minä saan uuden ystävän tästä.

08.06.
Eläin?? Eläin!! Minä olin juosta päin yhtä NIISTÄ!! Ne ovat jäljilläni! Koko tämän ajan Ne ovat tarkkailleet minua puron toiselta puolelta! Ja minä vaan kalastelen!
En voi uskoa olleeni niin TYHMÄ! Mihin minä menen?! Ne löytävät minut joka tapauksessa!

09.06.
Piilouduin kellariin. Tyhmä teko. En näe kirjoittaa.

11.06.
Löysivät minut. Veivät kotiin ja sanoivat, että olin taas unohtanut lääkitykseni.
Minä en käytä lääkkeitä!
Ne vain yrittävät pitää minut lääkehuuruissa, jotta saisivat tappaa ja nylkeä minut, kuten rottanikin!
Minä en anna periksi! Ne eivät tule saamaan minua! Miksei kukaan ymmärrä mitä Ne aikovat tehdä?!
Me olemme vain karjaa, juoksemme lyhyessä narussa, jota kutsutaan kodiksi, työksi tai elämäksi.
Ajatelkaa! Miksi? Miksi annatte Niiden kohdella itseänne näin?!
Paetkaa! Ei...Pakoon ei pääse. Jääkää, tuhoutukaa. Minä en.