IRC-Galleria

Herkko Sydänlammi oli rauhallinen mies. Äidin ikuinen lempilapsi ja nuoren vaimonsa ylpeyden aihe. Kuten sanottu, Herkko oli
rauhallinen ja rakastettu, aina siihen päivään saakka, kun hän joutui pistiäisen uhriksi. Ihminen ei normaalisti joudu pistiäisen uhriksi, mutta toisaalta, tämä ei ollutkaan mikään tavallinen pistiäinen, vaan pistiäinen nimeltään ruumiinkoi. Ruumiinkoi valikoi uhrikseen nmenomaan ihmisiä, ja vieläpä niitä suurisydämisempiä ja kilteimpiä, mitä tässä maailmassa ei muutenkaan ole liikaa. Pistiäinen muni ainoan munansa Herkon sydämeen tämän nukkuessa pehmeässä vuoteessaan, rakkaansa vierellä. Aamulla herätessään Herkko ei huomannut pistoa, eikä sitä pystykään näkemään. Silti oli varmaa, että nyt kasvoi Herkon sydämessä pistiäisen muna, josta vielä kuoriutuisi toukka hänen sydäntään syömään.
Aamupalaa laittaessaan Herkko unohti laittaa vaimonsa leivän väliin sinistä Keijua ja laittoi sen sijaan aitoa voita. Muutenhan tämä ei olisi mitenkään vaarallista, mutta hänen sydänkäpysensä sattui olemaan vegaani. Johanna - siis Herkon vaimo- maistoi aidon voin ihanan täyteläisen ja suussa sulavan suolaisen maun ja säikähti perinpohjin. Herkko ei ikinä ollut erehtynyt laittamaan maitotuotteita hänen leivälleen, sillä hän oli hyvin ymmärtäväinen ja huomaavainen. Johanna alkoi itkeä. Ei niinkään Herkon tekoa vaan sitä, että todella nautti voin mausta. Kovalla työllä ja vaivalla, eli (luomu)kukkakimpulla ja anelulla Herkko sai törkeän tekonsa anteeksi ja heidän seesteinen elämänsä jatkui.
Illemmalla Herkko sai kutsun äidilleen. Hän jätti Johannan yksin siivoamaan lasikaappeja ja tunsi helpotuksen tunteen, mutta heti sen tunnettuaan hän heräsi ajattelemaan: Ikinä hän ei ollut tuntenut helpotusta luistaessaan siivoustöistä, pikemminkin syyllisyyttä.
Herkon äiti asui kaksin perhoskoiransa Miskan kanssa. Miska oli Herkkoa vastassa häntäänsä heilutellen ja Herkko rapsutti sen korvantakusia.
Äiti tarjosi pojalleen tuoretta pullaa ja kyseli kuulumisia. Herkko tosin tiesi, että kohta hän joutuisi korjaamaan äitinsä rikkinäisen television ja sen hän tekikin.
Äidin riemu oli rajaton, kun hän saattoi taas nähdä Nelosen ohjelmatarjonnan. Herkko poistui iloisena. Hänestä oli hauskaa tuottaa iloa ihmisille.
Ajaessaan kotiin hän jäi keräämään roskia, joita nuorisohuligaanit olivat heitelleet kadulle. Jos jotain Herkko vihasi, niin roskaavia ihmisiä. Tänään moiset sapettivat vielä tavallista enemmän ja hän sätti heitä mielessään. Kotiin saapuessaan Herkko huomasi, että Johanna oli jo nukkumassa ja koti kiilsi puhtautta. Hän haisteli puhdasta ilmaa ja oli levollinen, sillä nyt hänen ei täytyisi tahria käsiään kotitöihin. Hän riisui vaatteensa ja meni suihkun kautta nukkumaan.
Keskellä yötä hän heräsi siihen, että hänen teki mieli alkoholia. Herkko ei juonut alkoholia kuin harvoin ja ihmettelikin mielitekoaan. Toisaalta hän tiesi, että puhtaassa lasikaapissa olisi Madeiralta tuotu viinipullo vain odottamassa korkkaamista oikealla hetkellä. Eihän sitä kukaan saisi selville pitkään aikaan, jos hän sen nyt korkkaisi ja ottaisi huikan. Hän nousi varovasti, ettei herättäisi Johannaa ja suuntasi keittiöön etsimään pullonavaajaa. Pullonavaaja oli oikealla paikallaan alimmaisessa laatikossa.
Herkko otti sen ja hiipi lasikaapeille. Valoja hän ei voinut laittaa päälle ja niinpä hänen sormistaan jäi rasvaiset jäljet kaapin oveen. Herkko avasi pullon varovasti ja otti huikan.
Viini oli todella maukasta ja jätti kirpeän maun suuhun. Herkko sulki pullon ja laittoi sen tarkasti samalle paikalle, josta sen oli ottanutkin. Laitettuaan pullon kaappiin hän tunsi suurta katumusta teostaan. Koskaan ei hän ollut antanut periksi mieliteoilleen, eikä hän oikeastaan koskaan ollut tuntenut mitään mielitekoja. Hän ei pystynyt enää nukkumaan, eikä ainakaan Johannan vieressä ja niinpä hän pyöri sohvalla mytäten shaalin, joka sohvalla oli.
Johanna heräsi aamulla siihen, että Herkko ei tuonut aamiaista vuoteeseen. Hän ajatteli tämän johtuvan eilisestä erehdyksestä, mutta huomasi sitten, että koko Herkkoa ei ollut missään.
Herkko heräsi Johannan vihaisiin ravisteluihin ryppyisen shaalin alta. Herkko nousi vaivalloisesti, viikkasi shaalin paikoilleen ja meni tekemään aamupalaa. Johanna oli hyvin vihainen, koska aamulla hän oli herännyt kylmyyteen Herkon puuttuessa viereltä. Herkko poti mitä suurimpia tunnontuskia ja osasi nyt laittaa sinistä Keijua Johannan leivälle.
Hän selitti yöpymisensä sohvalla johtuneen siitä, että hän halusi ihailla puhtaita kaapinovia lähemmin, mutta oli sitten torkahtanut. Johanna nieli tämän selityksen närkästyneenä, mutta ei ollut vihainen, sillä hänen saamansa leipä oli mitä parhain. Herkko halasi vaimoaan hellästi ja suostui käymään kaupassa.
Kaupasta Herkko osti kaikkea tarpeellista, mutta saavuttuaan lihatiskille hän alkoi himoita vereviä pihvejä. Hän ei Johannan vaatimusten vuoksi syönyt punaista lihaa ja kalaakin vain luomuna. Mutta nyt häntä himotti verestävän punaiset pihvit mitä valtavimmin. Hän ostikin niitä pari ja ajatteli menevänsä äidilleen ne kypsentämään.
Mutta nyt kuoriutui hänen sydämeensä ruumiinkoin sydäntä syövä toukka. Herkko tunti, että jotain tapahtui hänen sisuksissaan ja niinpä hän oksensi tuoreiden leipien päälle kaupassa. Hän heitti ostoksensa kaupan lattialle ja hoippui ulos. Hänellä oli kamala olo. Hän oli vihainen kaikille ja ajatteli pahoja ja kylmiä ajatuksia kanssaihmisistään.
Hän yritti hillitä suurta vihaansa ja lähti äidilleen. Siellä hän voisi syödä pihvejä, joita äiti säilytti pakastimessa Miskaa varten. Matkalla äidilleen Herkko ajoi raskaana olevan naisen päälle. Hän oli iloinen nähdessään autonsa peilistä, kuinka nainen kiemurteli mitä suurimmissa tuskissa. Saavuttuaan äidilleen Herkko huomasi, että pakastimessa ei ollutkaan pihvejä Miskalle. Miskakin luuli saavansa pihvejä ja niinpä se vinkui häntää heiluttaen Herkon ympärillä. Herkon hermot paloivat uikuttavaan koiraan ja hän otti Miskan syliinsä. Hän silitteli Miskaa jonkin aikaa ja tarttui sitä sitten niskasta. Herkko roikotti kevyttä ja ulisevaa Miskaa ja heitti sen päin seinää. Miska vingahti kivusta ja samassa Herkon äiti säntäsi paikalle ihmetellen koiran ulinaa. Herkko oli silmittömän vihan vallassa ja tarttui Miskaan uudelleen niskasta. Hän löi äitiään ulisevalla Miskalla kasvoihin niin monta kertaa, että äidiltä meni taju. Koira ulisi yhä tuskissaan. Herkko ei kestänyt sitä enää, vaan tarttui puukkoon ja näiversi Miskan kaulavaltimon auki. Yhä hänen teki mieli pihvejä ja niinpä hän nylki Miskan ja otti siitä kylkisiivun, jonka pisti pannulle paistumaan. Pienestä koirasta ei vaan tahtonut saada kovin paljon lihaa ja niinpä Herkko veisti palan tajuttoman äidinsä reisilihaksesta pannulle paistumaan koiran lisäksi.
Herkon paistaessa lihaa Johanna huomasi kotona, että lasikaapin ovet olivat sottaiset ja että Madeiralta tuodusta pullosta oli juotu. Hän ei voinut ymmärtää miehensä nykyistä tilaa. Liioin ei hän käsittänyt, miten Herkko saattoi viipyä kaupassa näin kauan. Johanna päätteli, että Herkko oli mennyt äidilleen, jonne hän usein vei kukkakimpun kaupassa käydessään. Niinpä Johanna lähti kohti Herkon äidin asuntoa.
Asunnolle saavuttuaan Johanna ei voinut kuin ihmetellä, miksi kukaan ei tullut avaamaan. Hän meni sisälle, koska ovi ei ollut lukossa. Sisällä häntä odotti yököttävä paistuvan lihan haju. Hän suuntasi kohti keittiötä, josta kuuli rasvaisen lihan tirinän pannulla. Keittiön ovella häntä kohtasi järkyttävä näky: Tajuton anoppi, jonka reisi vuoti kuiviin sekä nyljetty ja silvottu Miska. Herkko huomasi vaimonsa ja heitti lihat pannulta pöydälle. Hän pyysi Johannaa liittymään seuraansa ja tästä järkyttynyt Johanna yritti poistua paikalta. Ikävä kyllä Johanna liukastui ja kaatui Miskan päälle. Hän yritti ryömiä, mutta Herkko lähestyi häntä kädessään verinen ja lämmin file. Herkko kumartui vaimonsa ylle ja tunki lihanpalan vastaan pyristelevän Johannan suuhun. Johanna rimpuili ja saikin potkaistua Herkkoa arkaan paikkaan. Herkko kaatui kaksinkerroin maahan ja Johanna nousi ja juoksi ulos talosta lihaa syljeksien. Hän soitti naapurista poliisin.
Poliisin saavuttua paikalle keittiöstä löytyi kahden ihmisruumiin ja koiran lisäksi pienenpieni toukka, joka oli kaivautunut ulos miespuolisen vainajan rinnasta.