IRC-Galleria

Aurinko nousi hitaan varmasti vuorten takaa. Väkeä oli jo aikaisin kokoontunut odottelemaan uutta profeettaa saapuvaksi.
Ilma oli kolea ja ihmisten hengitys höyrysi. Joku hypähteli ilmaan lämmittääkseen väriseviä jäseniään. Väkeä saapui paikalle koko ajan enemmän ja kohta ilma lämpenikin jo pelkästään kehon tuottamasta hukkalämmöstä. Aurinkon valo säkenöi mäen rinteellä suorastaan yliluonnollisen kirkkaasti. Ylhäällä rinteellä tätä ei huomannut. Sieltä katsottuna ei nähnyt kuin mäen alle kokoontuneen karjalauman, joka tiiviisti toisiinsa vasten pakkautuneena mylvähteli odottavasti. Vihdoin jotain ilmestyi rinteelle pystytetylle lavalle. Olento loi tumman varjon nousevan auringon eteen. "Arvoisat ihmiset! Minä olen Adelaide. Te olette kuulleet minusta ja tiedättekin jo, että tulen toisesta maailmasta, muuten te ette olisi kokoontuneet tänne noin sankkana laum-, joukkona." Yleisön silmät kiiluivat odottavasti kuin ahnaalla pedolla: he halusivat kuulla lisää. "Minut on tänne teidän tyköönne johdattanut Totuus, mutta minä en ole profeetta. Minä olen aivan tavallinen ihminen niin kuin jokainen teistä," tumma hahmo sanoi ja osoitti nälkäistä laumaa.
"Totuushan on, että Jumalaa ei ole eikä koskaan ole ollutkaan. Te olette hänet luoneet lohduttoman yksinäisissä mielissänne, koska ette uskalla ottaa vastuuta teoistanne. Te ette osaa elää itseänne varten, vaan tarvitsette elämällenne syyn. Te ette pysty määrittämään seurakunnallenne sääntöjä ilman vetoamista ylempiin voimiin, jotka rankaisevat niitä, jotka teiltä pakenevat. Te-," Adelaide keskeytti ja katsahti yleisöönsä. Osa oli käynyt levottomaksi, mutta suurin osa kuunteli kiltisti ja nyökytteli nähdessään jonkun muunkin tekevän niin. Adelaide huokaisi syvään ja jatkoi:" Te ette osaa ajatella itse!" "Kyllä minä ainakin ajattelen itse ja haluaisin kuulla sinun Totuusesi," kuului pilkallinen ääni yleisöstä. Puhuja sai pian pistäviä katseita ympäri kehoaan. "Totuus? Mikä on Totuus?! Minähän kerron teille totuutta, mutte te ette kuuntele! Sanani ovat vain värähdyksiä kuuloelimissänne! Te ette ymmärrä kuulemaanne! Hyvä, tehkää lisää kysymyksiä, ehkä osaan vastata niihin ymmärrettävästi," olento tiuskaisi.
"Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on elämä? Mistä elämä tuli? Miksi," kuului kysymyksiä yhteen ääneen. "Elämää ei ole luotu. Se on syntynyt vahingossa ja kehittynyt meidän tasollemme, jossa pystymme käyttämään aivojamme elämän ongelmien ratkaisuus. Elämällä ei ole tarkoitusta, on vain selviydyttävä sen asettamista haasteista ja kuoltava pois jälkeläisiä saaneina. Uskokaa kun sanon, että koko elämän tarkoituksen etsimisen aloittivat impotentit ja homot miehet, jotka kyllä tiesivät elämän tarkoituksen, mutta todetessaan olevansa kykenemättömiä siihen he alkoivat etsiä sitä toisaalta."
"Entä lapsettomat naiset," kuului hiljainen naisääni. "Menneinä aikoina naiset eivät ehtineet haaskata aikaansa pohtimiseen. Lapsettomanakin kotona riitti töitä ja olihan mies pidettävä tyytyväisenä. Paras tapa saada ihminen ajattelemasta, on saada hänet keskittymään ulkonäköönsä. Mutta kuuntelemalla minun sanomaani ja seuraamalla minun polkuani tulette avaamaan silmänne todelliseen tasa-arvoon! Mies ja nainen ovat yhdenvertaisia, kumpikin tekee saman verran töitä. Miehet vahvempina keskittyvät fyysiseen työhön ja naiset aivotyöskentelyyn, mutta lopulta jokainen saa valita oman tiensä," Adelaide julisti. "Sanoit, että Jumalaa ei ole. Miten me nyt pystymme määrittelemään oikean ja väärän? Eihän meillä ole mitään syytä noudattaa mitään sääntöjä, mikäli selviämme sääntöjä rikkomalla paremmin kuin niitä noudattamalla," ilkkuva - ääninen henkilö sanoi. "Puhut totta. Siksi teidän onkin määriteltävä uudet lait ja noudatettava minun laatimaani järjestystä, joka pyrkii ekologis-terveydellis-taloudelliseen elämäntapaan. Pyrkikää toiminaan niin, että ajattelette tekojenne seurauksia luonnolle, terveydellenne ja lopulta taloudellenne. Ottakaa lakeihinne sääntöjä, jotka toteuttavat järjestelmää. Tämän järjestelmän vuoksi minä kiellän ketään seuraajaani käyttämästä päihdyttäviä aineita. Ne sulkevat silmänne Totuudelta ja koko elämältä. Te olette kuin hyvin ruokittu teuraskarja. Nautitte vain olostanne, mutta ette huomaa mihin olette matkalla: Teuraaksi. Pyydänkin teitä jokaista nyt etsimään Totuutta silmienne -," Adelaide keskeytettiin julkeasti: "Edestä, eikö niin? Sinä tulet kertomaan meille Totuudesta ja vaadit meitä noudattamaan sääntöjäsi ja vielä pitämään sinua Jumalan vertaisena," samainen pilkka - ääni määki. "Takaa. Etsikää Totuutta silmienne takaa," Adelaide sanoi lauseensa loppuun ja tarkasteli laumaansa. Ihmiset kääntyilivät katsomaan taakseen ja osa oli tosissaan kummissaan huomatessaan, että Totuuden pitää sisällään vanha naapuri. Vain aniharva ymmärsi pysyä vaiti paikoillaan ja tosiaan katsomaan silmiensä taakse eli omaan mieleensä. "Meidän siis pitäisi korvata uskontomme sinun ideologiallasi? Mitä sinä lupaat siitä? Jumala lupasi taivaspaikan," yleisöstä kysyttiin.
"Minä en ole poliitikko, en tarjoa teille ideologiaani. En myöskään ole filosofi, tarjoan teille ainoastaan mahdollisuuden nähdä maailma toisin. Voin aivan hyvin antaa teille käskyjä ja menettelytapoja, sillä te tarvitsette jotain uskontonne tilalle. Ettekö ymmärrä, että yritän pelastaa teidän pimeydeltä? En voi antaa teille vain vapautusta Jumalan laista, minun on annettava teille jotain sen tilalle. En voi vapauttaa teitä orjuuden kahleista vain vangitakseni teitä vapauden kahleisiin. Sieltä, mistä tulen, ovat vapauden kahleet kietoneet ihmiset syvälle tahmaiseen seittiinsä. Heitä ei voi enää pelastaa, he ovat moraalittomia ja palvovat ainoastaan pintaa. Kiire on siellä ainainen riesa, eivätkä ihmiset näennäisessä vapaudessaan huomaa olevansa rahan ja halujensa orjia. He juovat ja huoraavat yrittäessään päästä lähemmäksi Totuutta, mutta sanon teille, että se tie on väärä. Ei ole vapautta toteuttaa himojaan. Aitoa vapautta ei myöskään ole vapautus himoista, sillä ne ovat luonnollinen osa jokaisen ihmisen luontoa. Teidän tulee hyväksyä halunne ja tyydyttää niitä edellä mainitsemani järjestelmän kautta. Järjestelmä kannattaa ehdottomasti yksiavioisuutta ja irtosuhteet ovat kielletty, sillä moinen harraste on sekä epäinhimillinen, että epäterveellinen. Pelkkä halujensa toteuttaminen johtaa pelkkään mielipahaan. Ihminen tarvitsee itselleen aitoja. Minä sidon teidät Totuuden kahleisiin ja yhdessä me pystymme luomaan valoisan tulevaisuuden," Adelaide saarnasi. Lauma korskui hiljaa. Aurinko oli lakipisteessään, eikä enää synnyttänyt dramaattista varjoa Adelaidesta. Tarkkasilmäisimmät näkivät nyt puhujan. Tämä oli hyvin pieni ja laiha nainen, jonka kalpea iho ei soveltunut tälle seudulle.
"Mitä me teemme? Pitäisikö meidän palvoa sinua uutena Jumalana," kysyttiin laumasta."Adelaide on uusi Jumala! Me teemme kuten tahdot! Kerro meille Totuudesta! Tuleeko meidän ilmaista uskomme pukeutumisellamme tai jotenkin," nuori nainen joukkion keskeltä hihkaisi. "Minä en ole profeetta kuten jo sanoinkin, joten teidän ei tule palvoa minua. Teidän ei tule palvoa mitään. Ja mitä ulkonäköön tulee, teidän tulee olla luonnollisia. Suosittelisin yksinkertaisia vaatteita ja helppoa, lyhyttä tukkaa. Ulkonäön korostamisen pistäisin pannaan," Adelaide neuvoi. Karja mulkoili toisiaan etsien sopimattomia piirteitä.
"Mikä on uskomme suhde toisiin uskontoihin," iva - ääni kysyi. "Tämä järjestelmäni ei ole uskonto! Eikä sen tarkoituksena ole käännyttää ketään. Väkivalta on kielletty. Ketään ei saa vahingoittaa järjestelmän nimissä! No, oletteko valmiit seuraamaan minua kohti Totuutta," Adelaide kysyi ylväästi. "Vain jos säki tuut... Emmie tiijä...Kohta pitäisi toisen profeetan tulla, olisikohan sillä muuta sanottavaa? Tämä uskonto on vaikea kun ei ole edes Jumalaa, mitä minä sitten teen pyhämekollani? Jokohan olisi ruoka-aika, tekee mieli viiniä... Järjestelmä keskittyy liian vähän ihmiseen henkisenä olentona," yleisöstä kuului. "Ihminen tosiaan on henkinen olento. Sen vuoksi kannustankin teitä tiedon keruuseen ja tutkimuksiin. Ihminen on apina, joka pystyy hyödyntämään aivojaan ajatteluun sekä tiedon hankintaan. Sen tuleekin olla elämän sisällöstä tärkein. Sen ajan, minkä ennen tuhlasitte palvellen Jumalaa, käyttäkää nyt hyödyksi ja lukekaa, kyselkää ja avatkaa silmänne! Haluan luoda teistä tyhmistä elukoista ajattelevia olentoja, jottei teille käy kuten kävi minun maailmassani. Kotonani elämänmeno on johtanut evoluution suunnan vaihtumiseen ja ennen niin älykäs kansa on nykyään vain sielutonta massaa, jossa pienikin poikkeama heti eliminoidaan. Se kun ei sovi markkinajohtajille. Minä- khah...," Adelaiden ääni petti ja hän siirtyi pois lavalta. Ja tietysti näin lähellä puheensa loppua. Mäen alla lauma olla möllötti raukeana, kunnes sen takaa tuli esiin mies, joka nousi mäelle. Hän istuutui Adelaiden paikalle ja alkoi puhua: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta..."

Adelaide tunsi miehen. Todellakin tunsi. Jälleen yksi maailma olisi menetetty tälle epäselviä puhuvalle ukolle. Hän näki, kuinka miehen puhe tarttui kuulijoihin kuin tuli kuivaan heinikkoon, tuhoten sinne kylvetyt harvat orastavat siemenet.
Ei auttanut muu kuin palata kylmään nykyaikaan, sokeiden maahan, jossa yksisilmäisiä vainotaan ja sokeutetaan. Elämä kaksisilmäisenä se vasta vaikeaa olikin.

Marja-Sirkka Anttosella oli ongelma. Hän oli ollut kihloissa jo kolme vuotta, mutta nyt yhden pienenpienen syrjähypyn takia kihlaus peruuntui ja ex-kihlattu otti ja lähti.
Marja-Sirkka oli silminnähden rakastunut mieheen, jonka kanssa oli syrjähyppyyn syyllistynyt ja, kuten olettaa saattaa, tästä miehestä ei Maija-Sirkka kuullut enää mitään. Marja-Sirkka oli nyt yksinäinen nuorehko nainen. Koska ei keksinyt, mitä kaikella ylimääräisellä ajallaan tekisi, hän päätti valmistaa omakätisesti poimituista aineksista koristekranssin.
Ainesten keruu kesti oletettua kauemmin ja kahden viikon päästä metsästä palatessaan Marja-Sirkka luki paikallis-sanomista, että hänen rakastajansa, ts. syrjähypyn toinen osakas, oli kohdannut kalman kylmän kosketuksen liikenneonnettomuudessa. Nyt Marja-Sirkka tunsi itsensä entistäkin yksinäisemmäksi ja hylätyksi. Niinpä hän keskittyi, ja uutteralla työskentelyllä sai aikaiseksi irstaan ja haureudellisen ruman koristekranssin. Kranssi oli niin ruma, että hän ajatteli vievänsä sen rakastajansa haudalle, - olihan hän pikkumaisessa päässään sitä mieltä, että tämä kaikki oli miehen syytä. Täten hän saisi aikaiseksi kauniin naisellisen ja täydellisen hyödyttömän koston, sillä edes Marja-Sirkka ei uskonut sieluun ja siihen, että ruma kranssi jotenkin häiritsisi miehen ikuista lepoa. Koomaisen harmaa hautajaispäivä koitti ja sitä seuraavana yönä Marja-Sirkka toteutti viehättävän epärikollisen tekonsa.
Hän oli pukeutunut punaiseen sadetakkiin ja Nokian mustiin kumisaappaisiin, sillä yö oli sateinen. Marja-Sirkka kaivoi riettaan kranssin taskustaan, jossa se oli menettänyt osan kaameudestaan ja näytti nyt ränsistyneeltä. Hän asetti kranssin siistinharkittuun epäsymmetriaan kauniiden kukkaseppeleiden sivulle. Tihutyönsä päätteeksi hän palasi kotiinsa ja joi lasillisen lämmintä kaakaota, sillä hänen pintaverenkiertonsa oli heikko ja sormet palelivat. Kaakaon juonti ei tosin ottanut onnistuakseen, koska maito oli hapanta ja kaakao kökkäreistä. Hapan maku suussaan hän suuntasi vuoteeseensa.
Yöllä hän näki unta entisestä kihlatustaan ja kuolleesta miehestä. Unessa he harrastivat homoeroottista ja tavattoman roisia seksiä. Uni kiihotti Marja-Sirkkaa mielettömästi ja hän heräsi pöksyt märkänä keskellä yötä onanoimaan. Kesken yksinäisen aktin hän havaitsi pimeässä huoneessaan liikettä ja tunsi vienon karvasmantelin tuoksun. Hänen ex-syrjähyppynsä oli haissut samalta. Karmivan totuuden paljastuttua Marja-Sirkka keskeytti hyvin alkaneen toimensa ja tarkasteli huonettaan. Hän vaistosi jonkin läsnäolon ja tunsi ihollaan kalvaan kiihottavan kosketuksen. Hän tunsi hellän kylmät sivelyt kohoilevilla rinnoillansa ja aisti viileän hengityksen poskellaan. Hänen vartalonsa värisi kylmien kosketuksen suuntautuessa alavartaloon. Vain yksi ihminen oli osannut hivellä hänen sisäreisiään noin kiihottavalla tavalla! Hän tunsi kalmankylmän suudelman napansa alapuolella ja pyörtyi. Aamulla herätessään hän huomasi yöpöydällään viestin, jossa luki:" Kiitos kranssista. Se on niin ruma, että haluan saada kanssasi epäkuolleen lapsen. Tulen vierailemaan luonasi joka yö niin kauan, että olet raskaana. Sinä ruoja! Tajuat kai, että ilman sinua minä lepäisin rauhassa taivaassa harppujen soidessa? Piinaan sinua tulevan lapseni välityksellä lopun ikääsi, ja sen jälkeen! Terveisin: Tiedän kyllä kuka. P.S. Olisit voinut sentään hereillä pysyä; minä en niin välitä nekrofiliasta."
Marja-Sirkka oli perinjuurin järkyttynyt. Noitakonsteja osaavana hän alkoi heti miettiä, miten saisi aikaiseksi keskenmenon. Hengen poismanaamista hän ei edes ajatellut, vaan päätti lujasti pysyä ensi yönä hereillä. Ajatella, hyvää seksiä joka yö, lopun elämän ajan! Siis jos hän saisi aina aikaiseksi keskenmenon. Marja-Sirkka lähti navettaan, sillä hän tiesi, että keskenmenon sai aikaiseksi ylijalostuneen aushiren turvonneilla nänneillä ja raiskaussiemennetyn vasikan syljellä. Lähimpään navettaan oli matkaa kolmekymmentä kilometriä ja niinpä Marja-Sirkka kaivoikin sukset esille. Sukset olivat puiset ja ne kaipasivat pito- ja liukastusainetta, jota Marja-Sirkalla ei ollut. Niinpä Marja-Sirkka voiteli suksensa kauttaaltaan jäänpitävällä Vaseliinilla. Monoja Marja-Sirkalla ei ollut, joten hän painoi pienet reiät kenkiensä pohjiin.
Navettaan saavuttuaan hän paleli kauttaaltaan ja joutui sokkiin pelästyttyään kylmiä käsiään. Sokissa olevan ihmisen pintaverenkierto heikkenee entisestään ja potilas saattaa menettää tajuntansa. Niin kävi myös Marja-Sirkalle, joka tuupertui navetan kylmälle lattialle lyöden päänsä pahasti lehmän häntään. Vanha Palli-Vaari saapui iltalypsylle viisi tuntia tapahtuman jälkeen ja löysi tajuttoman Marja-Sirkan navetan lattialta. Ensiaputaitoisena miehenä Palli-Vaari alkoi elvyttää Marja-Sirkkaa ja saikin tämän virkoamaan. Ambulanssi saapui paikalle puolen tunnin kuluttua virkoamisesta. Marja-Sirkka ei liikuttanut vasenta ruumiinpuoltaan. Kävi ilmi, että hän oli halvaantunut ja joutuisi viettämään sairaalassa jonkin aikaa, minkä jälkeen hän joutuisi kuntoutukseen. Marja-Sirkkaa kismitti suunnattomasti, eikä hän kyennyt nauttimaan yöllisestä astraaliraiskauksestaan.
Kolmen viikon kuluttua yölliset hekuman hetket loppuivat ja syykin selvisi hyvin pian. Marja-Sirkka oli raskaana, eikä hän pystynyt kuntoutumaan. Häntä ketutti pirusti. Marja-Sirkka yritti valmistaa riettaita kransseja, mutta se oli vaikeata yhdellä kädellä. Masturbointi sen sijaan sujui moitteetta. Vähitellen, mahan kasvaessa Marja-Sirkka löysi seesteisen tyytyväisyyden tilan ja valmistautui äitiyteen. Hänet valtasi hirvittävä ylpeyden tunne, kun hän puhui muiden tulevien äitien kanssa lapsestaan. Kahdeksan kuukauden kuluttua hän oli saanut tehtyä monta rujoa kranssia ja yhden keskosen. Hänen lapsensa syntyi ennen aikojaan, mutta oli muuten normaali. Vauva oli sinipunainen ja hengitti pinnallisesti.
Lapsesta kasvoikin hyvin pinnallinen mies. 14-vuotiaana poika jo meikkasi ja värjäsi hiuksensa punamustiksi. Marja-Sirkka kannusti poikaansa kaikin tavoin ja poika auttoi äitiään, mikäli jaksoi. Marja-Sirkka oli hyvin säilynyt ikäisekseen, eikä aikaakaan, kun aito pelimiehen poika kiinnitti äitiinsä huomiota vääristyneellä ja moraalittomalla tavalla. Marja-Sirkka nautti pojastaan mitä epä-äidillisimmin. Yliluonnollisella kepillään Marja-Sirkan poika niitti mainetta ja päätyi keinohedelmöittäjäksi. Tämä oli Marja-Sirkan ja muiden noitataitojen osaajien kannalta huono asia, sillä nyt ei enää tullut raiskaussiemennettyjä vasikoita syljen varastamista varten. Seurauksena oli noitien huima synnytyslukujen kasvu sekä ikionnellisia, säihkyväsilmäisiä vasikoita. Loppu.

Taidankin laittaa tänne tarinoitani esille...

JA NIITÄ TÄYTYY TEIDÄN LUKEA!