Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

=DKeskiviikko 28.11.2007 15:55

Ystäväni,

miten löysit tiesi tänne?

Miten tiesit, että sinua juuri nyt kaipaan.

Katsettasi, hymyäsi, lämmintä sydäntäsi.

Olenko koskaan muistanut kertoa,

kuinka paljon sinua rakastan.

Sinä olet minun enkelini.

Pysythän vierelläni.





Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Mutta olemmepa yhdessä tai erikseen, tiedän,

että olen löytänyt todellisen ystävän.

Eivätkä tulevat vuodet voi koskaan muuttaa,

vaan vahvistaa ystävyyttämme.





Ystäviä ei hankita.

He liukuvat elämäämme

miltei huomaamatta,

vähitellen,

ja jäävät siihen.

-Elämän suurimpana lahjana





Yksinäinen ihminen on heikko olento.

Siteet toisiin tekevät hänestä vahvan.

Yksinään hän usein ponnistelee turhaan,

mutta vain yksi ystävän vilkaisu sydämeen,

yksi neuvo,

lohdun sana ystävältä

-ja matala taivas kohoaa korkeaksi.

Alakuloisuuden katto on poissa.






Kun maailma hajosi kappaleiksi,

kun uskoin, että elämä pysähtyy juuri tähän.

Silloin tulit sinä, ystäväni

-otit kädestä ja kerroit, että huominen tulee.

Sittenkin.





Ystävyyttä on vähän,

vaan ei ystäviä.

Pidä kiinni tosiystävästä,

kiinni molemmin käsin.





Uskollisen ystävän näkeminen rinnallaan

vastoinkäymisen hetkellä tuottaa

enemmän mielihyvää, kuin kirkas taivas merimiehille.





Tosiystävä kävelee silloin sisään,

kun koko muu maailma kävelee ulos.




Tosiystävä on se,

joka tuntee kaikki virheesi ja puutteesi,

ja silti pitää sinusta.





Ystävä kuulee nekin sanat,

jotka jostain syystä jäävät sanomatta.





Olet paras ystäväni,

koska sinun seurassasi tunnen,

kuin olisin kotona, koska sinun lähelläsi

pilvinenkin päivä tuntuu aurinkoiselta.

Kun saan jakaa kanssasi ilon, se kasvaa kaksinkertaiseksi.

Kun saan kertoa sinulle suruni ja huoleni,

ne tuntuvat kevyemmiltä kantaa.

Joka päivä olen kiitollinen sinun ystävyydestäsi.





Ihmisiä ei kerrallaan

tunne monta,

ystäviä paljon vähemmän

ja jokainen heistäkin

on joka hetki

eri tavalla läheisempi.





Ystävä on se,

joka ei ole mustasukkainen,

vaikka sinulla on muitakin ystäviä.





Ajattelen usein,

miksi juuri minä olen saanut niin ymmärtäväisen

ja huomaavaisen ystävän.

Ehkäpä siksi, että oppisin

arvostamaan toista ihmistä.

Ehkäpä siksi, että tarvitsen sinua.





rakkaudesta:

Suuri voima on auringolla,

se vie maasta lumen.

Suurempi voima on rakkaudella,

se vie silmistä unen.





Luin kaikki vanhat kirjeesi.

Raskas huokaus jokaisen jälkeen.

Mitähän teet?

Sataa lunta.

Kaikki on aivan kuin pehmeämpää.

Ikäväkin.

Mutta minun vain on niin ikävä.







Kävelen.

Tiedän, että olet tulossa jossain takanani.

Käännän hitaasti pääni.

Kun katseeni saavuttaa sinut, kohtaan katseesi.

Pysähdyn.

Tulet kohdalleni ja katsot minua pitkään.

Otat kädestäni kiinni.

Olen onnellinen.






Sinä se olit, Jumala,

joka sanoit:

-Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä,

minä teen hänelle avun.

Sinä se olit, Jumala,

jo sytytit ihmisen ikävän toisen luo.

Sinä se juuri osoitit:

tämä ihminen tässä,

minua varten luotu.

Hänen kanssaan tahdon majani rakentaa,

-kulkea sinun viitoittamaasi tietä.






Ole onnellinen, missä vaellat.

Hälle uskollinen, ketä rakastat.






Katso uskolla ylöspäin,

toivolla eteenpäin,

rakkaudella sivullepäin,

kiitoksella taaksepäin.






Jokainen lähtö voi olla viimeinen,

jokainen hyvästijättö ikuinen.

Rakastan, sillä huomenna kaikki

voi olla jo myöhäistä...






Olet olemassa, rakas ihminen.

Elämä kaunis on, kun tiedät sen;

ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,

vaan se, mitä olet -hymy, kyyneleet.

Olet olemassa -sitä tarvitsen,

kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.






Unelmistani en luovu.

Tuulet tyntävät eteenpäin,

kauemmas eilisestä,

kauemmas sinusta.

Päivä päivältä tulen vahvemmaksi

-ehkä jo ylihuomenna unohdan sinut.

Mutta rakkauttani en unohda koskaan.





Todellinen rakkaus tulvii kohteensa ylle

vaatimatta vastineeksi mitään.






Sitä hetkeä koskaan unohda en,

kun sain kohdata rakkauden.

Tulit luokseni silmää iskien

ja käteeni pieneen tarttuen.

Vain hetken yhdessä kuljettiin,

meni kappale kaunista matkaa.

Se tie oli kirkas ja lohdullinen

vaan Luoja ei sallinut jatkaa.






Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme,

missä metsässä huojuimme

millä niityllä kasvoimme

kukkien rinnakkain.

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi,

saman ikävän kantamina

ja nyt tällä tähdellä, tällä polulla kohdatessamme

sielumme samaa sukua

löysivät levon toisissaan.

-Maaria Leinonen-





Saavuit hiljaa, tuskin huomasin.

Kuljit kanssani, vaivoin tajusin.

Lähdit luotani, yhä vaikenin.

Tänään huomasin -sua rakastin.





Istun märällä rantakivellä.

Tuuli vaeltaa ohitseni

sekoittaen hiukseni.

Aallot soittavat vaimeasti tuutulauluaan.

Kesä on mennyt.

Ja sinä.

Otan taskustani sinun kuvasi,

rypistyneen.

Muistan, kuinka olimme täällä kahden

auringonlaskun aikaan.

Minä olen nyt ilman sinua.

Mukanani vain muistot

ja tämä pohjaton ikävä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.