IRC-Galleria

Enpä olis uskonu, et joku päivä istun kotona valvomassa et nään lätkämatsin, joka alkaa kahelta yöllä. Ja ennen kaikkee ku se ei oo ees varmaa, jos multa puuttuu joku fucking juttu koneesta, sitä kun ei voi testaa ennen ku lähetys alkaa ja sit saakin jo aika kiireellä alkaa lataamaan mikrobitin keskustelupalstan ja googlen avulla. No, jos ei näy ni sit on kuunneltava radiosta. Kunhan vaan malttaa pysyä kisastudiokaljoista erossa, se ny viel puuttuis ku istuisin yksin kotona keskellä yötä pikku hiprakassa ja KUUNTELISIN lätkää.

Niin ne väittää, et asioita pitäis suunnitella, mut tossa kirjotin 12 sivua yheltä istumalta aiheesta "Eläimet vertauskuvina Pentti Saarikosken teoksessa Hämärän tanssit". Ja siit tuli must ihan hieno. Vittu mä oon ahkera.

Tämä maailma on yhtä hautausmaata
hyvästijättöä ja viimeisenä
lähden minä jolle ei ole ketään jättämässä hyvästejä
panemassa ristiä haudalle lahoamaan
Tulee pimeä ja päivät irtoavat toisistaan kuin
pahanhajuiset junanvaunut


Eikä kuolema erottanut heitä minusta
elämä erotti minut heistä


Maailman
katsomuksesta
on päästävä irti
että voisi nähdä maailman


Sienessä on hauska olla jonkun kanssa
huudellaan jottei eksytä eri suuntiin
pidetään välillä tupakkatauko
me istumme nyt tässä näin ja poltamme tupakkaa

Taivas nöyrtyy ja ajattelu
ei vie mihinkään
me olemme aina
eksyksissä

Te kyselette mikä minä olen
minä olen kaikki se
minkä minä tiedän
Te kiusaatte minua mielettömillä kysymyksillänne
haastattelette minua
kun olen lähdössä tietämään
mitä en nyt tiedä

Minua on syytetty
siitä että en ota huomioon tosiasioita
ikään kuin minä en olisi tosiasia
tosiasioillakin on arvojärjestyksensä


-Pentti Saarikoski

Niin ja kyllä, lämmitin äsken täällä ruokaa mikrossa, ensimmäistä kertaa. Oih.

Siis mä rakastan tätä paikkaa! Lähin viideltä töistä, heti Teollisuuskadulla tulee vastaan väsynyt vapun viettäjä serpentiinit vieläkin kaulassa, piritoria taas ei turhaan kutsuta ikuisen vapun aukioks, sillä humua riitti edelleen, ja parasta oli se, et tos mun talon edessä oli väkeä piknikillä. Siis viideltä, kaks päivää vappuaaton jälkeen. Ihanaa. Vähän surullista kyllä, et mun kaverit on nii nössöjä ja et mul oli töitä nyt yöllä, sillä muuten voisin kuulua joukkoon iloiseen.

Mietin tossa, et onkohan mun kohalla menny jotain pieleen, ku mul on mariskoolissa pullonkorkkeja.

Olin Kansallisteatterissa, Tuntematonta sotilasta kattomassa. Se oli ihan älytön. Voisin kertoa siit vaikka mitä, sillä se todella oli jotain hienointa mitä mä oon ikinä nähny, mut mä en nyt oo jotenki kykenevä. On ihan tyhjä olo.
np. System of a Down - Roulette

Tuore kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ilmoittautuu! Avoimessa yliopistossa tosin, mut sainpahan edes jotakin tässä elämässä aikaseks. Ilmoitin myös lukioon tulevani muutamaan kokeeseen, saavat luvan ottaa vastaan. Nyt tässä olis semmonen pieni projekti ku 32 kotimaisen kaunokirjallisen teoksen tenttiminen 26.6 mennessä, ensimmäiset 14 2.6 ja loput sit 26.6. Pikkusen saa pistää tahtia tohon lukemiseen, jos meinaa viel jotain analyysiäki saada aikaseks.
Mun elämällä taitaa taas olla suunta. Se tulee ain toisinaan, kerta toisensa jälkeen vahvempana. Mä en tiedä pidänksmä siitä vai en. Jääköön sekin nähtäväks.

Rullailin tänään Ogelist Malmille :D Se oli hirmu jännää. Nakki hei, koskas lähetää vanhojen hyvien aikojen muistoks dokaa ja "skedee" (eli siis toisin sanottuna veetää kauheet perseet, jahdataan pk:ta ja lennetään heti muutaman pullon jälkeen dekin päältä lähimpään pusikkoon ja jatketaan dokaamista siellä) ?
Huoh. Huomen mä saan itelleni jousen ja aion soittaa koko päivän itkuvirsiä. Tää mun voittajafiilis alkaa jo pikkuhiljaa laantua, tai ainaki nyt viimesen tunnin ajan on tuntunu siltä. Jääköön nähtäväks. Löysin yhest ikivanhast biisist maailman osuvimmat sanat mun viimesen öö kaheksan kuukauden aikaseen mielentilaan:

Viholliset ovat
Syvällä koloissaan
Ammutaan siis omat
Ehkä joskus sataa
Älä usko mitään
Älä puoliakaan
Kun aamun tunteina
On paljon sanottavaa

Hahah! Kylläpä äsken oli hauskaa, skeittasin nimittäin töistä kotiin. Kävin äitin luon tänään ja sielt tuli kova ukaasi, et jos mä en "vie noita romuja muualle, ni ne lentää roskiin tai serkuille tai jonnekki". Eihän nuoruudenrakkaudelle niin kovaa kohtaloa sois kukaan, joten pakkohan tuo oli mukaan ottaa. Pikkasen se on kärsiny tässä vuosien saatossa, mut eteenpäin sillä kyllä vielä pääsee. Kyllä Kallion aamuvirkut taatusti hiero silmiään ku neljän jälkeen rullailin pitkin katuja, käsilaukku olalla tietenki :D Hämmentävää, et pysyin viel näin kuuden vuoden tauon jälkeen pystyssäki. Täst taitaaki tulla mun kesäprojekti, kaupungissa etenemiseen ehkä vaivattomin ikinä!