IRC-Galleria

Järkyttävän huono olo, henkisesti.
Ahdistaa, ikävä kalvaa sisintä.

Kaipaan halausta,
jonkun lämmintä ja turvallista syliä...
Rakkaani viereen käpertyä tahdon,
olla siinä vain...
Olla ajattelematta muuta maailmaa,
unohtaa ongelmat hetkeksi,
ja olla hetken onnellinen...
Rakkaani vieressä...

Ahdistaa...

Syöminenkin jäänyt...
Ruoka lautaselle jää,
ja jos syödä yritän...
Vatsasta ottaa,
ruoka nousee vain ylös...
Joten miksi edes yritän syödä?

Ystävät tuntuvat kadonneet,
ja viholliset minut saartavat...
Epätodennäköisistä ihmistä tullut läheisiä,
heistä rakkaitani tullut...
Oikeat ystävät ovat aina läsnä...
Joitain oikeiksi ystäviksi luulin,
mutta väärässä olla taisin.
He katosivat.
Tuskin minulle puhuvat.
En heitä silmiin katsomaan kykene...

Ahdistaa...

Rakkaani viereen jälleen kaipaan...
En ylitse pääse,
liian pitkään jälkeesi kaipaan,
unohtaa kykene en.
Sitä se rakkaus teettää...
Itseni rakastua annoin,
itseni heti satutin...
Nyt sattuu kun sinua ajattelen,
rakkaintani,
mutta silti sinua kaipaan...
Luoksesi kaipaan.

Kotona vain makaan.
Töissä ja koulussa käyn,
muuten kotona vain.
En mitään muuta tee...
Tietokoneesta paras ystäväni tullut,
ja kirjoista.
Niin,
kirjoihin tunteeni tukahdutan.
Luen,
tempaudun irti todellisuudesta
ja annan ongelmieni olla.
Tietäen,
että ongelmat nuo
vielä myöhemmin kohtaan...

Kyynel poskeani koristaa.
Peiliin katson.
Silmät kosteat,
punaiset...
Väsyneeltä näytän,
ja niin myös olenkin.
Olen väsynyt.
Kaikkeen...

Veitsi...
Se houkuttelevalta näyttää.
Punainen veri...
Se kaunista katseltavaa on.
Se käteni ja veitsen värjää.
Haavoja,
uusia katson.

Olen väsynyt...