IRC-Galleria

”Danny?”
”Alex? Onko jokin hätänä?” tiesin, että veljeni kuuli äänestäni, ettei kaikki ole hyvin.
”Faija sekosi taas. Kävi meidän kimppuun ja... karkasimme Cassien kansa,” kerroin puhelimessa.
”Voi luoja... Missä olette?”
”Melkein teillä! Jätän Cassien sinne ja menen itse jonnekin muualle. Tulen tietysti käymään siellä katsomassa Cassieta joka päivä...”
”Mikset sinäkin jäisi? Olisi helpompaa ja olisit turvassa.”
”En vain voi. Nähdään kohta!” sanoin ja katkaisin puhelun.

Seisoimme veljemme kynnyksellä ja Danny katsoi meitä kuin hulluja.
”Oletteko kunnossa?” hän kysyi ja johdatti meidät sisälle.
Katsoin Dannyä ”oletko tosissasi?” – katseella.
”Anteeksi, ette tietenkään voi olla,” hän sanoi nopeasti. Danny vei Cassien vierashuoneeseen ja tuli sitten keittiöön luokseni.
”Mikset voi jäädä tänne?” Danny kysyi.
”Koska isä tulee ensimmäisenä tänne. Ja hän on raivoissaan siitä, että löin häntä paistinpannulla,” sanoin.
”Vaikka hän tulisi, hän ei pääse sisään. Olen varustautunut hyvin. Tarvittaessa minulta löytyy myös pistooli,” Danny kertoi.
”Anteeksi, en voi jäädä. Olen muualla turvassa. Huolehdi sinä Cassiesta,” sanoin ja halasin veljeäni tiukasti.

Seisoin rivitalon edessä ja katsoin sitä. Uskaltaisinko...? Entä jos...? Kosketin varovasti kasvojani kohdasta, johon isä oli lyönyt minua. Kohta oli arka ja turvoksissa. Kokosin itseni ja astelin yhdelle ulko-ovelle ja soitin ovikelloa. Kesti hetken ennen kuin Steve tuli avaamaan.
”Tere,” sanoin vaisusti.
”Voi helvetti! Isäsi...?”
Nyökkäsin.
”Vittu! Tule sisälle sieltä,” Steve väistyi, jotta saatoin astua sisälle.
”Mennään huoneeseeni,” Steve sanoi ja johdatti minut huoneeseensa.

Riisuin takin yltäni ja kengät jalastani ja jätin ne oven viereen reppuni ja koululaukkuni kanssa. Istuin sohvalle Steven viereen.
”Mistä faijasi tällä kertaa suuttui?”
”En tiedä, hän huusi jo äidille kun menin kotiin,” sanoin.
”Löin häntä paistinpannulla ja karkasimme Cassien kanssa,” sanoin. Steve katsoi minua järkyttyneenä.
”Et ole tosissasi?!”
Nyökkäsin.
”Voi helvetti!” Steve kirosi ja nojasi taaksepäin. Nostin jalkani sohvalle ja nojasin itsekin taaksepäin.
”Voinko olla täällä pari päivää? Sitten voin mennä Natalle ja...”
”Ole niin pitkään kuin haluat! Järjestän asian vanhempieni kanssa,” Steve sanoi.
Sain huokaista helpotuksesta.

”SENKIN SAATANAN HUORA! ETKÖ OSAA TEHDÄ MITÄÄN OIKEIN?!” isäni huusi keittiössä kun tulin kotiin. Yritin laittaa ulko-oven kiinni hiljaa, mutten onnistunut, sillä isä tuli katsomaan eteiseen.
”Ja sinäkin vielä! Vitun ÄPÄRÄ! Koulusta sataa lappuja jälki-istunnoista ja aineiden ehdoista ja varoituksia pakkolomasta! ETKÖ SINÄKÄÄN OSAA TEHDÄ MITÄÄN OIKEIN?!” isä huusi. Seisoin paikoillani hiljaa.
”Vastaa!” isä ärähti. Säikähdin sitä.
”O-osaan,” änkytin. Isä on ainut asia, mitä pelkään. Kuulin äidin itkevän keittiössä. Toivottavasti sisareni ei ollut kotona tai jos oli, niin omassa huoneessaan.
”Ei vittu vaikuta siltä! TE MOLEMMAT OLETTE HYÖDYTTÖMIÄ LEHMIÄ!” isä jatkoi huutamista ja marssi olohuoneeseen. Kiiruhdin keittiöön. Äitini istui lattialla itkemässä ja piteli kasvojaan. Isä oli taas lyönyt häntä.

Isä marssi takaisin keittiöön ja tarttui minua hiuksistani. Parahdin kun isä veti minut hiuksista lattialle.
”Vittu saisit sinäkin opetella tekemään jotain muuta kuin oksentamaan ja viiltelemään! SAATANA! Tiedätkö paljon hoitosi maksavat oikein?! HELVETIN PALJON! Ja ne auttavat... EI VITTU YHTÄÄN!” isä huusi suoraan korvaani. Hän veti minut takaisin seisaalleni ja löi olan takaa. Menetin tasapainoni ja olin taas maassa. Kyyneleet täyttivät silmäni ja valuivat poskia pitkin. Pitelin kasvojani.

Kuulin ulko-oven käyvän. Cassie oli tullut kotiin! Isä ryntäsi eteiseen ja kuulin läimäyksen. Siskoni kirkaisi. Siinä meni raja! Ponkaisin ylös lattialta, nappasin paistinpannun, jossa oli kuumaa rasvaa, ja ryntäsin eteiseen. Löin niin lujaa kuin jaksoin. Isä karjui. Kuuma rasva poltteli hänen niskaansa. Nappasin sisareni kädestä kiinni ja juoksimme yläkertaan.

”Odota tässä,” sanoin siskolleni ja ryntäsin huoneeseeni. Olin valmistautunut. Tiesin, että minulla vielä napsahtaa päässä joku päivä. Otin kaksi reppua sänkyni alta, toisessa oli tavarat minulle, toisessa sisarelleni. Otin sisartani kädestä ja ryntäsimme alakertaa. Isä karjui tuskissaan eteisessä. Avasin ulko-oven ja juoksimme karkuun.

Musiikki pauhaa.
Valot vilkkuvat.
Kuumuus nousee.
Promillet kohoavat.
Tripit alkavat.
Yö jatkuu.
Juhlat eivät pääty koskaan.
Ei ennen kuoleman tanssia...

Natalie istuu Nickin kanssa sohvilla V.I.P. – alueella ja polttaa ruohoa.
Ah! Että tekee hyvää!
Hän vetää kunnon sauhut.
”Nata?”
”Huh? Mitä Nick?”
”Tahdotko varmasti nähdä sen tanssin?”
”Tahdon. Se on illan koho kohta.”
”Oletko aivan varma?”
”Kuinka niin?”
”Esiintyjät tanssivat, sitten heidät tuodaan tänne. Heitä naidaan kuin huoria ja lopuksi silmät porataan. Haluatko nähdä sen? Kesken kaiken ei poistuta.”
Hmm...
”Tahdon.”
”Jos niin sanot, mutta muista... Minä varoitin.”
Nick nousee sohvalta ja astelee aidalle. Hän katsoo juhlijoita. Peter ja Andy nousevat portaat tasanteelle.
”Kuulitko jo? Päätanssija on kuumempi kuin Pamela Andersson!” Peter kertoo.
Nick nyökkää.
”Hannah.”
”Mitä?” Peter viskaa sätkän juhlijoiden joukkoon.
”Tanssija on Hannah.” Nick kuiskaa.
”Mistä tiedät? Ja kuka Hannah?” Peter ihmettelee. Andy menee Natalien luokse sohvalle ja suutelee tätä intohimoisesti.
Mikä huora! Suutelee ja nai jokaista jätkää jonka tuntee.
”Natan sisko, Hannah.”
Peter katsoo Nickiä järkyttyneenä.
”Tietääkö hän?”
Nick pudistaa päätään.
”Eikä saakaan tietää. Järkätään hänelle kunnon trippi, niin saamme naida heitä kumpaakin.”
Peter katsoo Nickiä.
”Et ole tosissasi!”
Peterin promillet laskevat takaisin nolla lukemiin.
”Hän on tyttöystäväsi! Miten oikein voit tehdä niin?!” Peter ärähtää.
”Hän on HUORA! Eikä mikään tyttöystävä! Katso vaikka!” Nick osoittaa Andya ja Natalieta, jotka nuolevat toisiaan. Natalien paita ja rintaliivit on viskattu vähän matkan päähän ja Andy lääppii hänen rintojaan. Natalien hame on rullautunut ylös ja Andyn housut on nilkoissa. Andy nai Natalieta kovaa.
”Mutta hän rakastaa sinua silti! Olen kuullut hänen itkevän ja rukoilevan anteeksi antoa.” Peter kertoo.
”Eikä rakasta... hän rakastaa seksiä... Ja sitä hän tulee saamaan tänä iltana enemmän kuin voi kuvitella!”
Peter katsoo järkyttyneenä ystäväänsä.

Palattuani kotiin mietin mistä olin puhunut Steven kanssa. Ajatella, että Stevelläkin on ongelmia rakkauselämässä. Olisin olettanut, että Stevellä olisi upea muija. Onhan Steve komea – ainakin minun mielestäni – ja hänellä on hyvä kroppa. Ja hän on mukavakin. Ihmettelen Steven tilannetta. Minua harmittaa Steven puolesta, ettei hän ole varma tunteistaan... en kyllä minäkään ole.

”ALEX! HERÄÄ!” heräsin siihen kun joku takoi huoneeni ovea. Nousin istumaan ja hieroin silmiäni. Olin nukahtanut kyyneliin. En tiedä, miksi olin itkenyt. En muista. Minulla oli vielä vaatteet päälläkin.
”ALEX!” se oli äitini.
”Mitä?!” ärähdin.
”Ylös heti! Myöhästyt koulusta!” äiti huusi oven läpi. Kuulin kuinka hän lähti oveltani. Istuin hetken paikallani. Sitten ryntäsin kylpyhuoneeseeni, tungin sormet kurkkuuni ja oksensin vessanpönttöön. Olin hetken aikaa siinä polvillani. En saisi tehdä enää näin...

Istuin ruokalassa yksin ja tökin ruokaa. En tahtonut syödä, mutta oli pakko.
”Hei!” Nata istui minua vastapäätä vesipullon kanssa.
”Tere...” sanoin apaattisesti.
”Jokin on nyt vialla,” Nata sanoi. Tökin vain ruokaa enkä sanonut mitään.
”Kerro vaan kulta,” Nata sanoi.
Pudotin haarukan ja huokaisin syvään.
”Steve ehkä pitää jostain tytöstä, mutta ei ole varma tunteistaan ja... Ärgh!” hautasin pääni käsiini.
”Oletko varma, ettei se tyttö ole sinä?” Nata kysyi.
”Aivan varma! Miksi hän olisi kiinnostunut minusta?” huokaisin.
”Olethan todella upea!” Nata sanoi hymyillen.
”Jotenkin en usko sinua, olethan aina pilvessä,” sanoin.
Nata kohautti olkiaan.
”Ehkä olenkin, mutta olet silti upea. Tajuanhan minä sen verran,” Nata sanoi iloisesti.
”Olen kaukana upeasta... Olen varma, että se tyttö, josta Steve pitää, on todella nätti ja hienostunut ja pukeutuu hienosti, joku Aneten tapainen kumminkin,” tuhahdin.
”Älä ole niin varma,” Nata sanoi ja silitti hiuksiani.

Istuimme Aneten huoneessa ja juttelimme tyypillisiä tyttöjen juttuja. Siellä täällä seinissä oli vielä kastiketta juhlistamme, samoin matossa ja katossakin oli muutama läiskä. Muuten huone oli ihan siisti.

Anette lakkasi kynsiään ja valitti:
”En tajua, miksei hän huomaa minua? Siis eikö hän huomaa, että olen kiinnostunut?”
”Kuka?” kysyin uteliaana.
”Jay!”
”Jaa-a... mutta ettekös te juuri nukkuneet yhdessä juhlien jälkeen?” kysyin.
”Me sammuimme!” Anetta huudahti.
”Silti. Eiköhän hän ole huomannut kiinnostuksesi,” sanoin ja hörppäsin ison kulauksen teestäni.
”Tuntuu, ettei ole,” Anetta huokaisi. Hetken Anette vain keskittyi kynsiinsä eikä sanonut mitään.
”Onko sinulla joku?” Anette kysyi yhtäkkiä.
”Huh?” kohotin katseeni muotilehdestä, jota olin lukemassa.
”Niin, onko sinulla ketään? Tai oletko kiinnostunut jostakusta?” Anette kysyi keskittyen taas kynsiinsä.
”No, olen vähän kahden vaiheilla. Minulla on eräs, josta olen pitänyt seiskasta asti ja nyt olen alkanut kiinnostua eräästä tutustani,” kerroin varovasti.
”Oikeasti? Tunnenko kumpaakaan?” Anette kysyi.
”Molemmat.”
”Oih! Ketkä he ovat? Vai haluatko jättää kertomatta?”
Olin hetken hiljaa ja mietin. Uskaltaisinko kertoa Anetelle?
”No, pidän ehkä asian mieluummin itselläni,” sanoin. Anette hymyili ja nyökkäsi.

Illalla makasin sängylläni ja mietin asioita. Olen ollut ihastunut yhteen tyyppiin seiskasta asti ja nyt olen alkanut kiinnostua eräästä läheisestä ystävästäni. En oikein tiedä, mitä tehdä... Pyörin sängyssä tovin, kunnes totesin, etten saa unta. Nousin ja astelin ikkunalle. Kadulla ei ollut ketään. Päätin lähteä ulos. Vedin housut jalkaani ja hupparin niskaani, nappasin avaimet ja kännykän ja avasin huoneeni ikkunan. Astuin ikkunalaudalle ja varovasti hivuttauduin katolle. Astelin varovasti paloportaille ja laskeuduin alas talon katolta.

”Alex?”
Käännähdin ja huomasin Steven. Poika oli pukeutunut kevyesti ja rennosti, kuten minäkin. Verkkarit ja harmaa huppari.

Steve on porukkamme toinen urheilija. Toinen on James. Hän pelaa amerikkalaista jalkapalloa jo 6. vuotta ja on aika hyvä. Olen tuntenut Steven ekasta luokasta asti. Hän on tosi mukava tyyppi. En oikein muuta osaa sanoakaan hänestä. Steve on isokokoinen, kuten monet amerikkalaisen jalkapallon pelaajat ovatkin. Hänellä on punertavat hiukset, jotka on normaalisti nostettu irokeesille – tuolloin se oli alhaalla –, hänellä on vihreät silmät ja vaalea iho.

”Mitä sinä täällä?” Steve kysyi.
Kohautin olkiani.
”En saanut unta ja tulin kävelylle,” totesin.
”Sama täällä,” Steve huokaisi. ”Mikä sinua valvottaa?”
”En oikein ole varma. Ehkä se, että tajusin jutellessani tänään Aneten kanssa, että olen jumissa. Pidän nimittäin eräästä pojasta aivan valtavasti, olen pitänyt hänestä pitkään, mutta hän ei tunnu huomaavan minua ja nyt olen alkanut kiinnostua eräästä toisesta. En tiedä, mitä tekisin...” kerroin Stevelle.
”Niinkö? Oletko varma siitä pojasta? Ettei hän vain sittenkin olisi huomannut sinua?” Steve kysyi.
”No, hän on yksi kaverini ja... no ymmärrät kai yskän?”
”Ymmärrän.”
”Entä mikä sinua valvottaa?” kysyin.
”No, liittyy vähän samaan asiaan. No, tunnen yhden tytön, joka on mukava ja älykäs ja kaunis ja kaikkea. Hän on ystäväni ja hänellä on hiukan vaikeuksia. Autan tietenkin häntä parhaani mukaan. Ongelmana on se, että en ole varma tunnenko häntä kohtaan jotain enemmänkin...” Steve kertoi.
”No, se ratkeaa helposti. Pyydä häntä ulos!” ehdotin.
”En hitossa! Olen varma, ettei se tyttö todellakaan pidä minusta!” Steve tuhahti.
”Olen varma, että pitäisi jos antaisit mahdollisuuden,” sanoin ja hymyilin. Steve näytti hämmentyneeltä.
”Ehkä niin... mutta tahdon olla ensin varma itsestäni,” Steve sanoi ja käänsi katseensa pois.

Ruokatunnilla istuimme kaikki saman pöydän ääressä. Kaikki vain näykkivät ruokaansa, paitsi minä ja Nata. Emme syöneet ollenkaan. Leo juoksi pöydän luokse ja jäi nojaamaan pöytään. Hän yritti tasata hengityksensä ja sanoa jotain.
”Taas...” – puuh puuh – ”noi lissut...” – puuh – ”yrittää...” – nielaisu – ”jotain,” Leo sai sanottua hengästyneenä. Katsoimme Leoa ihmeissämme.
”Öö, kuten mitä?” Zack kysyi. Leo nielaisi ennen kuin alkoi puhua.
”En tiiä, mutta tuolla ne riehuivat saksien kanssa ja leikkailevat ihmisten vaatteisiin reikiä ja...” Leo ei saanut lopetettua kun ruokalan ovet jo aukesivat ryminällä ja koulumme lissut astuivat sisään.
”Tuolla! Leo!” yksi heistä huusi.
”Voi ei... Nähdään taas!” Leo sanoi ja lähti juoksemaan pois ruokalasta. Lissut juoksivat hänen perässään saksien kanssa.
”Mitäköhän ne ovat taas keksineet?” Zack kysyi ja katsoi Leon perään.
”En tiedä, mutta minusta tuntuu, ettemme näe Leoa loppupäivänä,” totesin naurahtaen.
”Todennäköisesti,” Jon naurahti.
”Onko porukoilla suunnitelmia illaksi?” Jay kysyi.
”Treenit,” James sanoi.
”Kotiaresti. En saa lähteä mihinkään kuukauteen,” Anette tuhahti.
”Onko muilla jotain?” Jay kysyi ja katsoi muita. Muut puistivat vain päätään.
”Hyvä! Sillä kaupungin laidalle on avattu uusi disco. Mennäänkö koeajamaan se?” Jay kysyi innoissaan.

Porukat siis sopivat näkevänsä illalla ja menevänsä discoon. Itse päätin jättää väliin, joten menin koulun jälkeen Anetelle. Laahustimme hitaasti heille päin.
”Tuliko isojakin ongelmia noista bileistä?” kysyin.
”Tarpeeksi isoja. En saa lähteä kuukauteen mihinkään ja joudun maksamaan kunnostuksen,” Anette tuhahti.
”Ei sen pitäisi olla ongelma. Teillähän sitä rahaa riittää,” totesin.
”Ei olekaan. Pahin on se, että vanhemmat veivät luottokorttini arestinajaksi!” Anetta sanoi tuskallisesti.
”Ouh! Aika paha isku,” totesin, sillä tiesin, että Anette rakastaa shoppailua. Seuraava tulee olemaan tuskallinen Anetelle.

Aneten perheellä riittää rahaa. Hänen isänsä on menestyvä asianajaja ja äiti entinen soul-muusikko. Ja Aneten isoveli ajaa vielä kilpaa. Anette on tunnettu koulussa rahoistaan ja ulkonäöstään. Sitä en ihmettele... Anette on hyvin kaunis. Hänellä on täydellinen iho, vaalean siniset silmät ja vaaleat pitkät hiukset. Ja hän pukeutuu täydellisesti aina uusimpiin muotiluomuksiin. En tunne Anettea kovinkaan hyvin, jotta voisin kertoa hänestä paljoa. Sen tiedän, että hänellä ei ole ollut yhtään vakavaa seurustelusuhdetta. Kaikki hänen suhteensa ovat tainneet olla vapaita suhteita.

Istuimme hiljaa keittiön pöydän ääressä ja joimme teetä. Katsoin Nataa. Tyttö oli todella kamalan näköinen. Hän onkin kärsinyt paljon. Natan äiti on huora ja isä juopponarkkari. Isä hukutti Natan pikkuveljen kännissä vuosi sitten, eikä asiasta edes ilmoitettu poliiseille! Tapasin Natan pari vuotta sitten eräässä hoitolassa. Hän oli siellä anoreksian takia, minä bulimian ja masennuksen. Ymmärsimme toisiamme heti. Meillä on samankaltaiset perheet. Minun isäni ei sentään ole narkkari, mutta alkoholisti, joka hakkaa ja äitini ei ole huora, mutta on nyrkin ja hellan välissä, ja se on välillä jopa pahempaa. Kaikki perheessäni kärsivät. Sisareni on jälkeen jäänyt, veljeni on riidoissa vanhempieni kanssa ja asuu toisella puolella kaupunkia, vaikkei ole kuin pari vuotta minua vanhempi, isä hakkaa minua ja äitiäni...

”Alex?”
Havahduin ajatuksistani ja katsoin Natan vihreisiin silmiin.
”Ethän jätä mua yksin?” Nata kysyi. Kummastuin vähän kysymystä, mutta tuollaiset olivat normaaleja Natalta. Olihan hän lähes koko ajan aineissa. Se oli vaan parempi hänelle. Todellisuus olisi hänelle liikaa... Joten hymyilin Natalle ystävällisesti ja sanoin:
”En tietenkään, Nata.”
Nata hymyili minulle takaisin.
”Sinulla ei ole uusia mustelmia. Onko isäsi rauhoittunut?” Nata kysyi.
”On, vähän. Kohta se kuitenkin taas yltyy. Yritän valmistautua siihen,” sanoin surullisesti.
”Voih! Se on ikävää... ei niin saisi tehdä! Etenkään sinunlaiselle mukavalle ihmiselle,” Nata sanoi ja hymyili. Minä vain hymyilin.
”Oletko yrittänyt syödä?” kysyin huolissani.
”Olen,” Nata sanoi ja hymyili, mutta näin heti että hän valehteli.
”Etkä ole. Sinä et vieläkään syö,” sanoin.
”En niin. Etkä sinä ole lopettanut oksentamista,” hän sanoi. Tunsimme toisemme liian hyvin. Tiedämme heti jos toinen valehtelee. Olemme kuin kaksoset, siskokset. Tunnemme heti jos toinen on pulassa tai jos toisella on huono olla. Meillä on vain toisemme. Ymmärrämme toisiamme. Rakastamme toisiamme. Luotamme vain toisiimme, emme muihin.

Nappasimme laukkumme ja läksimme kouluun. Nauroimme iloisesti ja juttelimme kaikenlaista. Aamuinen krapula oli jäänyt ja juttelimme eilisillan kännisekoiluistamme. Meille valkeni että olimme olleet kännissä aikamoista ruokasotaa. Se selitti kastikkeen ja spagetin ympäri taloa. Ja Natalla oli hämärä muistikuva, että Aneten makuuhuoneessa olisi tapahtunut jotain muutakin Aneten ja Jayn välillä. En kyllä yhtään hämmästyisi siitä.

Koululla etsimme muut porukasta. Löysimme heidät nopeasti koulun pihalta, krapulassa. Kaikki olivat järkyttävän näköisiä, paitsi Lola. Hippimme näytti samalta kuin aina muulloinkin ihanine värikkäine vaatteineen ja ruskeine pörröhiuksineen.
”Hei! Lola uudet lasit?” katsoin Lolan tähdenmuotoisia laseja, jotka olivat normaalisti vihreät. Nyt ne olivat pinkit.
”Jep! Eka joka huomasi,” Lola sanoi virkeänä.
”Miten voit olettaa että nuo huomaisivat jotain, kun ne ovat niin pahassa jamassa?” kysyin nauraen. Lola ja Nata nauroivat kanssani. Muut katsoivat vain tylsistyneenä.
”Eikös sinun isä tullut kotiin tänään?” kysyin Anetelta. Tämä nyökkäsi.
”Olisit nähnyt mikä huuto siitä tuli. Isä oli ihan raivoissaan!” Anette sanoi.
”Siksi lähdimmekin ennen kuin hän tuli,” sanoin. Nata katsoi minua ja taisi tajuta, että oli pelastanut hänet raivomyrskyltä.
”No, siinä teitte viisaasti,” Leo sanoi.
Hymyilin iloisesti muille.

Juoksin käytävää niin nopeasti kuin pystyin. En tahtonut myöhästyä englannin tunnilta, taas! Vaikka ei se minua haitannut, mutta englannin numeroani kyllä. Liu’uin luokan oven eteen juuri kun opettaja oli juuri laittamassa ovea kiinni.
”Odota!” huudahdin ja ryntäsin luokkaan omalle paikalleni.
”Jälleen viime tingassa,” opettaja sanoi ja sulki oven jälkeeni.
”Kyllä,” sanoin hengästyneenä ja kaivoin kirjat laukustani.

Teenife & Problems on tuollainen hauska tarina jota kirjoitan. Se kertoo teineistä, joiden elämät ovat täynnä ongelmia ja vastoinkäymisiä. Lisäisen sitä tänne pikku hiljaa teidän muidenkin luettavaksi. PYYDÄN ETTÄ ILMOITATTE JOS LÖYDÄTTE KIRJOITUSVIRHEITÄ SILLÄ ITSE EN HUOMAA NIITÄ!! Kiitos ^^

Hyviä lukuhetkiä ^^

Kun heräsin seuraavana aamuna olin pyörällä päästäni ja oloni oli kamala. Makasin paikoillani ja tuijotin kattoa, joka oli jonkin sortin kastikkeen peitossa. Pikku hiljaa aloin liikkua ja katsoin ympärilleni.

Huomasin makaavani erittäin sotkuisessa Plymptonien olohuoneessa. Joka puolella oli ruokaa, vaatekasoja, huonekaluja oli kaadettu, seinät ja katto olivat täynnä kastikeläikkiä. Se, mitä lattiasta näkyi, oli myös kastikkeen peitossa. Zack makasi sohvalla, joka oli revitty riekaleiksi, ja vielä pelkissä boksereissa. Poika oli yltä päältä tuossa oudossa kastikkeessa, joka päällysti seiniä ja kattoa ja lattiaa. Nousin käsieni varaan. Huomasin makaavani kattokruunun vieressä, joka oli todella hienona killunut Plymptonien olohuoneen katossa. Nyt se oli lattialla vieressäni spagetin peittämänä.

Vilkaisin itseäni. Vaatteet ainakin olivat päällä ja aika puhtaat ottaen huomioon missä olin nukkunut. Nousin seisomaan varovasti ja tunnustelin taskujani. Kännykkä, avaimet, rahat, huulirasva, mp3, nappikuulokkeet... Kaikki oli tallella. Harpoin olohuoneen poikki eteiseen, jossa oli samannäköistä kuin olohuoneessa.

Katsoin itseäni koko vartalopeilistä, jossa oli iso särö keskellä. Hihattomaan mustaan paitaani oli ilmestynyt taakse teksti valkoisella maalilla. Tai ainakin oletin sen olevan maalia. En saanut selvää siitä kunnolla, koska peilissä oli se särö. Farkkuni olivat revenneet polvista ja toinen takatasku oli revitty irti. Haroin mustia sekaisia hiuksiani ja katsoin juurikasvua. Juurikasvua oli tullut ainakin 5 senttiä sitten viime värjäyksen. Varmistin myös että kaikki lävistyskoruni olivat vielä tallella. Oikeassa korvassa... yksi... kaksi... kolme... neljä... viisi... kuusi... seitsemän... kahdeksan. Kaikki tallella. Alahuuli. Kaksi kulmakorua. Silmien välissä. Kaikki tallella. Tuijotin hetken harmaisiin, värittömiin silmiini, joissa ei näkynyt mitään. Hyvin vaalea ihoni oli levinneiden mustien meikkien peitossa ja näytin järkyttävältä.

Vilkaisin vielä kerran hyvin laihaa itseäni peilistä ja astelin sitten keittiöön. Alkoi vaikuttaa siltä, että koko talo oli samassa kunnossa, sillä keittiö oli vielä pahemmassa kunnossa. Harpoin kaikkien patojen ja pannujen yli jääkaapille ja tutkailin mitä siellä oli. Nappasin vesikannun ja join sen tyhjäksi. Menin takaisin eteiseen ja nousin varovasti yläkertaan.

Siellä ei ollut yhtään siistimpää. Oikeastaan pahemman näköistä. Astelin kohti Aneten makuuhuonetta. Aneten huoneessa olivat Anette, Jay sekä Nata, jota etsinkin. Anette oli sammunut Jayn viereen sängylleen ja Nata nukkui lattialla likaisen huovan päällä. Astelin Natan luokse ja istuin lattialle vaatekasan päälle.

Nata tuhisi nukkuessaan. Silitin tytön kauniita kasvoja ja vedin punertavat hiukset pois hänen kasvoiltaan korvan taakse.
”Nata?” tönäisin kevyesti tyttöä. Ei mitään.
”Nata!” ravistin häntä vähän. Nata tuhahti, muttei avannut silmiään.
”Nata!” ravistin häntä nyt vähän rajummin ja Nata avasi vähän silmiään.
”Mm-mm-ä...” Nata mutisi.
”Puhu ihmistä, Nata,” sanoin.
”Mitä nyt?” Nata sai sanottua epäselvästi.
”Aika mennä,” sanoin.
”Minne?” Nata sulki silmänsä ja hymyili iloisesti. Tuo tyttö oli sitten pöllyssä koko ajan.
”Ensin kotiin ja sitten kouluun,” sanoin ja nousin polvilleni. Aloin nostaa Nataa pystyyn. Tyttö nousi haparoiden pystyyn ja suoristi vihreää mekkoaan, jossa oli iso kastikeläiskä.

Lähdin taluttamaan Nataa alakertaan. Nappasin omani ja Natan takin ja avasin ulko-oven. Astuimme ulos kosteaan aamu ilmaan. Taivas oli pilvinen ja näytti uhkaavasti siltä että alkaisi sataa. Puimme takit yllemme ja lähdimme kävelemään käsi kädessä meille.

Uudet hippinimemme:

Kay - Vehreä Vuoristo
Niki - Kaunis Kukka
Henni - Kahiseva Kuusi
Jere - Pölyävä Pilvi
Helena - Säihkyvä Sateenkaari
Eero - Rehevä Ruohikko
Pauliina - Kalpea Kuu


Kiitokset vaan Kauniille Kukalle näistä ihanista nimistä ^^


Uusi pyhäkirjamme:

"Vegetaristien" reseptikirja