IRC-Galleria

On jotenkin kummallista istua yksin kotona, kun siihen ei ole tottunut. Nauttia yksinäisyydestä, rauhasta ja huomata, ettei niitä kaipaa ollenkaan.
Huomata, että tekemistä olisi vaikka muille jakaa, vaikkei niitä kuitenkaan voisi oikeesti jakaa muille, koska ne ovat omia tekemisiäni. Vaan sanotaanhan, että "jaettu ilo on paras ilo". Koskeekohan se näitä tekemisiäkin?

Kummallista on myöskin se, että kun olisi aikaa tehdä jotain, ei saa aikaiseksi mitään. Mutta silloin kun aika on kortilla ja kiire pakkaa päälle, löytyy niin tärkeitä tekemisiä, ettei niitä voi jättää käsistään - seurauksena myöhästyminen ja aikataulun mättääminen!

Kummallinen aikataulu... Kuka lienee senkin keksinyt? Ja hän, joka sen on keksinyt, on keksinyt sen varmasti itselleen eikä muille. Miten se aikataulu sitten voi mätätä? Aika kuluu ihan itsestään, oli kiire tai ei. Ja entäs tämä taulu? Seinällä keräämässä pölyä, vaatien siivousta, pölytystä. Joka taas vaatii aikaa, jota juuri nyt olisi muttei löydy aktiviteettia siihen hommaan. joka taas löytyy silloin kun aikaa ei olisi! Ja taas se jonkun keksimä, kaikkien omaksuma aikataulu mättää!

Vaan kuluuhan se aika näinkin ja asiat kulkevat kyllä omalla painollaan - jään siis odottamaan pölyn kerrostumista tauluun, tehden sen niin painavaksi, että se putoaa seinältä alas ja niin ei ole mitä pölyttelisi - eikä aikataulu mätä!

Pirteää joulukuuta!