IRC-Galleria

Aamut ne vain vähenevät. Vartiota jäljellä enää tuollaiset viisi päivää jonka jälkeen uusista mokkeleista muodostettu 1-joukkue ottaa vastuun prikaatista. Suuret ovat ovat saappaat mihin astuvat. Nykyinen joukkue muodostuu nohevaakin nohevimmista taistelijoista, menestystä on tullut IMPA:n taisteluharjoituksissa.

Loppusota alkaa 15. päivä syyskuuta, kesto 9 päivää. Alku menee ammunnoissa Taipalsaaressa ja muutama päivä lopusta Haminan tienoilla tehtäviä suorittaen.

Lauantaina oltiin pienellä porukalla vetämässä show Action Mikaeli -tapahtumassa. Ihan mukava päivä kun saatiin kunnon varusteet eikä tarvinnut kasarmilla homehtua. Kuvassa (iloinen?) taistelija.

Alkaa näyttämään hyvältä. Aikanaan jo luulin, että en kotiudu ikinä. Nyt kympit voi esittää jo neljällä sormella. Jurassic Rock koettiin viikko takaperin. Ihan hyvä fiilis.

Eipä tähän ole juuri mitään lisättävää. Juhannuksen aikana vietin peräti kuuden päivän lomat. Pienessä pöhnässä meni aatto mökillä. Mitään konkreettista en ole saanut aikaiseksi. Ajokorttikin on mennyt vanhaksi reilu kuukausi sitten, uuden saa muutaman viikon kuluttua.

Sunnuntaina alkaa meidän osaltamme Kiila. Kymmenen päivän rutistus luvassa. Juhannuksen saimme ilmeisestikin vapaaksi pienen väännön jälkeen. Jonkinlainen kokko on väsättävä. Lippujuhlan päivän paraati oli mikkelissä mutta meidän joukkueemme ei päässyt sinne koska olimme vartiossa.

Viime aikoina kelit ovat ainakin suosineet. Viikko sitten kotiuduimme lohtajan leiriltä, kuusi päivää siellä menikin. Itse leiri oli vartiopäivineen todella helppo ja mukava. Pariin otteeseen pääsimme seuraamaan kalliiden ilmatorjuntaohjusten laukaisuja. Harmi vain, että juuri noilla kerroilla ei maalikoneita ammuttu ollenkaan alas. Näillä näkymin juhannus ollaan kiinni. Tulossa on noin viikon päästä Kiila -niminen leiri, joka kuvastaa edelliselle saapumiserälle loppusotaa ja meikäläisille välisotaa. Kesto on arviolta kahdeksan päivän luokkaa. Kuntoisuuslomiakin alkaa olemaan jo sen verran, että niitä kehtaa käyttää.

Synttäritkin menivät jo. Kolmannella kymmenellä huidellaan. Vielä ei ole ehtinyt alkoonkaan käyttämään iän suomia etuuksia -kiitos lukuisten ginesten.

Reilun viikon päästä pääsee kokemaan 11 päivän mittaisen leriin Lohtajalla (muistaakseni). Leiri on ensitietojen mukaan kuulemma ihan berberistä mutta siellähän sen sitten vasta kunnolla näkee ja kokee. Kohtapuoliin on käyty kolmannes palveluksesta. Viimeiset viikot ovat olleet helppoja mutta olettaisin tahdin hieman kiristyvän.

Kolme viikkoa kiinnioloa -ei paha. Viime viikot sisältivät mm. vartiokoulutusta, jota saimmekin jo kokeilla viikon verran. Metsäaamuja kertynyt tähän mennessä jo huimat kaksi, enempää ei välttämättä tarvitsisikaan tulla.

Vala on nyt ohi, ylennettiin jääkäriksi. Jotkut saivat jopa alennuksen alokkaasta tykkimieheksi! Marssittiin lippukomppaniassa, nähtäväksi jää miten se sujui. Kuittasin kuntsarin ja prenikan ampumataitotestistä. Luvassa ainakin kahden viikon kiinniolo. Sotilaan leirikin on ensi viikolla.

Kaksi viikkoa takanapäin kurkkusalaattipuvussa. Ei herättänyt erityisempiä tuntemuksia suuntaan taikka toiseen. Hölmöt ihmiset ärsyttävät. Kohta lähdettävä takaisin. P-kautta on enää onneksi vain noin kuukausi jäljellä, valapäivä on muistaakseni 8.2.

Alustavasti minut valittiin sotilaspoliisi peruskurssille.

Nykyään työskentelen Vilkon Oy:llä viilunkäsittelijänä. Käytännössä kuivaan ja lajittelen koivuviilua päivät pääksytysten. Homma on välillä yksitoikkoista, mutta palkka on melko hyvä aikaisempiin työsuhteisiin verrattuna. Ihan mukavasti tuosta jää säästöön tulevaisuutta varten, kun menotkaan eivät kotona asuessa ole suuret. Miinuksena on kolmivuorotyö. Kyllähän ilta- ja yövuoroista saa tietenkin korvaukset, mutta silti ehkä kuitenkin tekisin mieluiten normaalia aamuvuoroa. Unirytmi erityisesti menee välillä kovinkin pahasti sekaisin. Kyllä tämän syksyn ajan kuitenkin kestänyt hyvin.

Tammikuun 7. päivä on määrä astua palvelukseen Vekaranjärvellä. Kuntoiltu ei ole edes nimeksi asti mutta en jaksa ottaa siitä sressiä. Peruskunto on kuitenkin aina sellainen, että sillä pärjää jo melko pitkälle. Vieläkin askarruttaa se, että yritänkö lusmuilla kuudella kuukaudella vai jäänkö suosiolla kokonaiseksi vuodeksi. Molemmissa olisi omat hyvät ja huonot puolensa.

Päivän olueksi valitsin Hartwallin 1836 Classic All Malt Lagerin. Enempää en ala tätä kuvailemaan osaamisen puutteessa. Sen verran kuitenkin sanon, että hyvää on. Siksi kyseinen mallasjuoma onkin tämänhetkinen suosikkilagerini.