Puunlatvoihin tuokion vain kajastaa ja häipyy kuin käynyt ei ois.
Niin lohduton laululinnun tuo on. kuin kaipuuni tietää se voi
Se itkeekö hiljaa myös poikasiaan joita kevätkään luokseen ei tois
kertosäe:
Vain yhdessä olemme ehjät hetken kuin ruoho ja maa.
Kuin valo ja varjot nuo, kuin aamu ja kaste tuo joka ruohon taas nousemaan saa.
Vain yhdessä olemme ehjät hetken kuin
Tuuli ja puu. kuin meri ja aalto joka raueten pian rantautuu.
Kuin päivä tää meitä näin lämmittää
Tuokion vielä nyt saa. lämpö tuo väliimme viipymään jää
Yö kunnes sen kadottaa.
Niin häipyvän kaiken tän tiedänhän vain unena unissas näyn
Vaan kerran mä aaltona sua silitän tai tuulena oksilles käyn.
kertosäe