IRC-Galleria

Synkkää vihaa patoutumisen kierteen takaa.
Siellä moni toivonsa menettäneenä makaa; päivittäin dokaa mielensä tyhjäksi
moni lähinnä siksi että kerran aloitettuaan sanoo ettei osaa lopettaa
vaikka todellinen syy usein lienee se, ettei muuta osaa enää kaivatakkaan,
kun kerran aloittaa.
Neurokemialla selitettävissä, ihmismielen käsiteltävissä,
jos käsitellä haluaa. Välitön agressio helpompaa – tuttujen kanssa puhutaan
ja paskaa jauhetaan ”Vittu se jätkä tapetaan”.
Ymmärrän protokollan. Vastaan argumentoija saa ison nollan respectin osalta,
vaikka kyse onkin toisesta pointista, filosofiasta vaihtelevan katu-uskottavasta.
Jos joku mua uhkais todennäkösesti pistäisin sitä pataan, tai se mut lahtais.
Sitä sikäli paha ennalta on aavistaa mutta sanon ettei ajatus jaksa mua sen kummemmin vavistaa mutta palatakseni aiempaan pointtiini mielessä asioita hieman pohtien
voi löytää johtimen joka kertoo aste asteelta kaiken tarkoituksen – ei...
Silkkaa kusetusta et sitä faktuaalisena mistään irti saa ja jos sitä jäät pohtimaan,
se sua vain haavoittaa. Mut siitäkin voi oma hyötynsä olla, sillä saatat ymmärtää
ettei nyrkille paikkaa jää jos kaikki yhteen toimii, voimansa yhdistää
ja yltää aiemmin mahdottomaan, tai ainakin sitä raottaa.