IRC-Galleria

Tietokoneen ja hellan välissä.
- Se miten naaraspuoleinen luontokappale pärjää miesvoittoisessa peli- ja ATK-maailmassa

Ihminen joka on eksynyt omalle sukupuolelleen epätyypilliseen ympäristöön on selkeästi aina asia joka huomataan ja jonka käyttäytymistä tarkkaillaan ja jopa kyseiselle lajille (tässä tapauksessa nörteille) tyypillistä käytöstä kritisoidaan rankasti. On hyväksyttävää että kasa urospuoleisia luontokappaleita katsovat lapsilta kiellettyjä tyttökuvia sekä raapivat takamustaan hikisessä nörttiluolassa. Mutta ei! Heti kun paikalle astelee tunnistettavasti naaraspuoleinen olento (kyseinen olento tunnistetaan yleisimmin kahdesta lihakappaleesta ylävartalon seudulta) kaikki lajityypille normaali käytös lakkaa ja tilalle tulee normaaliutta lähentelevää näyteltyä tahdikkuutta ja selkeä odotus siitä että milloin tilannetta rajoittava tekijä saadaan poistettua tilanteesta.

Tämä on törkeää!
Siskot, nouskaamme kapinaan tätä miesten valtaamaan maailmaa vastaan!

Olettavatko urospuoleiset olennot oikeasti sitä ettemme kykene nauramaan heidän omituiselle huumorintajulleen, raapimaan yhtälailla takamustamme (Naarailla on muuten yleensä pitemmät kynnet, helpottaa kummasti toimintaa!), valvomaan öitä pelien seurassa sekä juomaan sellaisia määriä erilaisia kofeiinia sisältäviä nesteitä että vatsahaava alkaa käydä realistiseksi riskitekijäksi.

Vai onko kyseessä se että he kokevat naaraat poikamieslaumassaan uhkaavaksi tekijäksi?
Yleensä urokset määrittelevät arvojärjestyksensä CS-tilastoiden sekä koneen suorituskyvyn mukaan, mutta oletettavasti järjestys muuttuisi sen seurauksena että joku miespuolisista lauman jäsenistä onnistuisi hankkimaan itselleen naaraan. Kyseinen sattumus myös tarkoittaisi luultavasti myös sitä että kyseinen uroshenkilö joutuisi luopumaan ainakin osasta pelisessioista, koska luultavasti ainakin epänörttinaaras kokisi hyvin epäkohteliaaksi sen että uros viettää mieluummin aikaa nörttiveljiensä kuin naarasystävänsä kanssa.
Mutta toisaalta jos nörttiuros onnistuu saamaan nörttinaaraan itselleen pelisessioreissut voivat vähentyä olemattomiin koska pelaaminen onnistuu myös kotisohvalta käsin hyvässä seurassa.
Olen jopa kuullut sellaisesta että jotkut nörttipariskunnat pelaavat erinäisiä ampumispelejä sellaisella lisäsäväyksellä että jokaisesta taposta saa suukon (tai jonkin vaihtoehtoisen asian…).

Nörttiuroot ovat hankalia tapauksia muokata naarasystävällisemmiksi joten mitä luultavimmin on helpompaa leikata hiukset, teipata rintakehän lihapalat jeesusteipillä ja alentaa puheääntään oktaavilla. Silloimpa ehkä uroot eivät kiinnitä huomiotaan poikkeavaan sukupuoleesi ja hyväksyvät ilman suurempia teatraalisia kuvioita sinut mukaan kuvioihinsa.

Siskot, pidetään lippumme korkealla ja alkakaamme raivata tietämme eteenpäin.

-Paula, se naaras jonka elämä on tietokoneessa.

Pohdintaa, pohdintaa.

Vituttaa tällähetkellä se että palan jollakin mystisellä tavalla henkisesti. Koen suurta tarvetta päästä ilmaisemaan itseäni tekstillä, musiikilla ja visuaalisilla jutuilla. Tahdon saada itseni ajattelemaan ja ilmaisemaan itseäni paremmin. Sitä hetkeä kun tekee jotakin sielullaan täysin voi ilmaista jopa hiukan seksuaaliseksi kiihottumiseksi.. Minä tärisen silloin.. Tahdon ilmaista sen! Tahdon!

Kirjeitä iloluontoisten tyttöjen surmaajalta
Kuristaja viittaa klassikoihin
Fellinin “Rome”, Melville “La Samurai”, Godard “Hullu Pierrot”

Neulat kiertävät kaupungin karttaa seinälläni,
Murhapaikkojen valokuvat pöydälläni
Vihjeet johtaa umpikujiin ja vääriin havaintoihin,
Vaikka käyn aineiston läpi aina moneen kertaan

En löydä punaista lankaa, keltaisia lappuja toimistoni ikkunaan liimaan
Murhapaikkojen raportteja selaan, elokuvia yökaudet kelaan, vaan jokin ei täsmää
Kuristaja arvuuttaa ja viittaa klassikoihin, antaa avaimia, johtolankoja havaintoihin
Miksen näe koko kuvaa, kaiken aikaa puuttuu ratkaiseva pala, avainsana on “kultakala”

Viimeisin surmapaikka on pyhä pietarin aukion laidalta loittoneva syrjäkuja
Kirkko jää kujaa katsoessa vasemmalle
Muistomerkit muodostavat ruumiin kanssa tähden
Ruumis on aseteltu kujalle siten kuin se olisi meritähti joka on juuri ajautunut rantaan
Kuristusjäljet ovat ystävälliset
Kuin uhri olisi sitä halunnutkin ei tehnyt vastarintaa
Mikä elokuva on kyseessä jossa jäljet katoavat ruumishuoneen viluisille käytäville
Olen hakoteillä ja loppuun palanut
Lukemattomat klassikot, missä niistä on vastaus?

En löydä punaista lankaa, keltaisia lappuja toimistoni ikkunaan liimaan
Murhapaikkojen raportteja selaan, elokuvia yökaudet kelaan, vaan jokin ei täsmää