IRC-Galleria

Ajateltiin siirtää aikataulua kesän 2009 alusta kesän 2009 loppuun, eli olisi 2kk aikaa tehdä kesätöitä ja kerätä sillä rahaa, pitäisi helpottaa suunnilleen kaikkien oloa. Pelkästään kesätyörahoillakin pitäisi selvitä suht hyvin, mutta suosittelen kyllä säästämään muutenkin ylimäärästä jostain kohtaa.

Asumisesta tuossa alhaalla vähä mitä oon kommentoinu ite yhteisöönkin.


18.07.08 17:21 <Korru> onkoha se sitte kovinki kallis paikka :o vois vaikka katella jotai hotellihintoja jostai
18.07.08 17:22 <Korru> tai sitte joku hostel
18.07.08 20:02 <Korru> hotels.com mukaa halvin mikä on oli 63e per yö ( alkaen 63e ) ilmeisesti, sitte oli aika paljo semmosia 70-90e
18.07.08 20:02 <Korru> Vaan oishan niitä camping alueitaki vissii ainaki tokion ulkopuolella nii telttailemaa osaksi aikaa ehkä?
18.07.08 20:03 <Korru> Siis tietenkin kaikki saa olla missä haluaa, oikeastaa itsekseni tässä mietin :D
18.07.08 20:12 <Korru> http://www.tourism.metro.tokyo.jp/english/tourists/accommodations/search.php?ar=&pr=1&st=&word=&ty=&cr=&pa=&pagenum=10&ra=0&submit=%E3%80%80Search%E3%80%80 <- Nämä kaikki on alle 5.000 Yeniä ilmeisesti yöltä, eli alle 30e
18.07.08 20:13 <Korru> http://www.tourism.metro.tokyo.jp/english/tourists/accommodations/search.php?ar=&pr=2&st=&word=&ty=&cr=&pa=&pagenum=10&ra=0&submit=%E3%80%80Search%E3%80%80 5000-10000 yeniä
18.07.08 20:15 <Korru> http://www.tokyo-ih.jp/en/index.html Tuo vaikuttaa kans iha siistiltä, hinnatki aika alhaset.
18.07.08 20:16 <Korru> Eli jos menis vaikka vähä yli viikoksi, joku 10 päivää ja sitte viettäs loput neljä päivää kierrelle vähä interrail tyylillä, nii maksais n. 300 e HALVIN asuminen per naama koko ajalta.

Ps. Halvin hotelli, eli ei tuommonen hostelli jne maksais sitten varmaan n. 700 per naama ( tai no melko varmasti ryhmän kanssa on halvempaa, ja noi hinnat on vaan per huone idealla ), että sillee.

Huom: Minusta ainakaa ole mitenkään erityisen tarpeellista olla mikään tähtipaikka, hotelli, vaan ihan semmone perus hostelli varmaa kelpaa kun ei siellä kumminkaan tuu muuta tehtyä ku nukuttua.

Aivan mahtava reissu oli, en ois kyllä ikinä edes osannu kuvitella mitään tuommoista. Toki negatiivisiakin asioita reissussa oli mutta huomattavasti vähemmän mitä hyviä, en unohda koskaan. Cossasin muuten Alucardia, Annina cossas Serasta, Aino, Kaisa, ja Hemu toimivat tsompeina. Sami toimi jokapaikan höylänä.

Seras: BottleFairy
Koreografi zombi Aino ( suunnitteli ja opetti esityksen ): aibbe
Kaisa tsompi: -malicia-
Hemu tsompi: Hemu-san
Jokapaikanhöylä, alkuperäne kuski, kantojuhta, kuvaaja, mahtava seuramies, pikalainakonttori ja kävelevä kassalipas Sami: R%E4bb%E4n%E4


Ajattelin kirjottaa tälläsen pienen selostuksen tapahtumista. Kyydin kanssa oli aivan hirveätä häsläämistä ja välillä näytti siltä että ei sitten ilmeisesti edes päästä lähtemään, nyt kävi näin... Mutta onneksi niin ei käynyt vaan saatiin se kyyti asia järjestettyä.

Pitää tähän kyllä lisätä vielä erikseen todella suuret kiitokset Seras Victorialle, joka valmisti cossiin todella ison osan, ja muutenkin houkutteli minut mukaan koko juttuun. Kiitos, olet mahtava, en varmasti olisi saanut tuota cossia yksikseni tehtyä <3 ( Seras: Nauha, hattu, merkinnät hanskoihin, aseiden merkinnät sekä hopeisen aseen maalaus )

Saavutaan Tampereelle sitten siinä joskus neljän aikoihin muistaakseni, kirjaudutaan hostel sofiaan ja mietimme mitä sitä tekisi perjantain. Ainakin minun cossiani piti vielä viimeistellä, ja sitten ajateltiin vähän social-reub ( joka sitte meni kyllä jonkun verran yli social-reubin ). Illan tuloksena valmis hattu, valmis nauha, valmis peruukki ( Kiitos Annina, Aino ja Kaisa, ootte mahtavia <3 ). Illan tuloksena myös melkein meisseli päähän a'la tampereen hullut jotka pyytää tupakkia, sekä yksi uskovainen riehuva juoppo kirkon pihalla joka kävi yhteen tuttuun käsiksikkin.

Lauantaina pukeuduttuamme cossi asuihin lähdemme ulos, ja minä valitan siitä epäreiluudesta, että minä tukahdun siinä kuumuudessa kuoliaaksi. 26 astetta, kauluspaita, puku, ja alucardin takki sun muuta päällä... Ei ollut kuuma ei. Saavumme coni alueelle, joka on täynnä animehörhöjä ( ylläripylläri ) ja muuta porukkaa. Melkein heti minua ja Serasta tullaan kuvaamaan, ja muutenkin kääntyy katseita ja kuuluu jotain "Hei, tuolla on Alucard!" jne. Aivan mahtava päivä, kierreltiin coni aluetta ja tavattiin mukavia ihmisiä, ja oltiin kuvattavina ja muutenkin välillä huomion kohteena.

Sunnuntai aamuna yllättäen jännitti aivan hirveästi, oltiin harjoteltu kyllä jo jonkun aikaa, n. kuukausi ( lauantai iltanakin ), mutta tänään oli silti se päivä kun päästiin lavalle 1800 ihmisen eteen esiintymään ryhmäcosplay kilpailussa, otin peräti annoksen lonkkua jännitykseen mutta eipä siitä hirveemmin kyllä mitään apua ollut. Sattumoisin cossasin ensimmäistä kertaa, tanssin ensimmäistä kertaa ja esiinnyin ensimmäistä kertaa yleensäkkää millään tavalla. Noh, mites kävikään. Lainaus animeconin sivuilta:

Tuomariston kunniamaininnat - judges' honorary mentions
Egmontin häpeilemätön myynninedistämispalkinto sekä koko tuomariston suosikki - Egmont's shameless promotional award as well as all judges favorite
10 - Hellsing hyypät: Just watch! (Hellsing guys: Just watch!)

Yleisöjuryn suosikit - public jury favorites
#1, 44 ääntä/votes, 8 - Diamonds of Kingdom Hearts: Sea-Salt Ice Cream
#1, 44 ääntä/votes, 12 - Garyn haaremi: Valitsen sinut! (Gary's harem: I choose you!)
#3, 41 ääntä/votes, 10 - Hellsing hyypät: Just watch! (Hellsing guys: Just watch!)

En oo kyllä pitkään aikaan ollut niin ilonen kun sillon kun meidät kuulutettiin lavalle, ja sillonkun esitys alkoi ja kaikki vaan huusi ja kiljui, tuli esityksen aikana aivan mahtava fiillis yleisön reaktioista, kiitos kaikille jotka olitte siellä katsomassa! :)

Sunnuntai iltana sitten voitto-reub :D Kiipeilin puussa ja silleen, ja oli muutenkin aika hauskaa.

Maanantaina sitten särkänniemeen jossa menin lastenkaruselliin ratsastamaan, käytiin laitteissa ja pidettiin muutenkin yleisesti ottaen meidän reissulaistemme kanssa hauskaa, sitten junalla takaisin Ouluun kotia, mahtavan jälkimaun kanssa :)

http://www.youtube.com/watch?v=SdLRqM7n63Y

Jei animeconiin tässä noin kaheksan tunnin päästä lähtö ^^ can't wait.

Tuli tvstä tuossa äskön niin teki mieli pistää tänne, tässä biisissä on todella hyvät sanat.


tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan

sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin


Timo Rautiainen - Lintu

Sain just katottua loppuun, oli ehkä mielettömin, mahtipontisin, elämänasenteita opettavin, yksinkertasesti mahtavin anime koskaan.

Vaivaset 22 jaksoa putkeen tässä illan ja yön aikana :D

Tässä ollaan Samin kanssa jonku aikaa mietitty että olis aika satan hienoa lähtä käymään Japanissa. Nyt tässä sitten kateltiin huvikseen hintoja, halvin hinta oli meno-paluu lipulle 837 € ebookers.fi mukaan. Sen mukaan sitten ajateltiin että 2009 kesällä voisi helpostikkin lähtä Japaniin kunhan vähän ensin tekee töitä. Tarkoituksena ALUSTAVASTI olisi mennä kaheksi viikoksi Japaniin ja käydä ainakin Tokiossa ( jossa luultavasti ainakin se viikko ellei ylikin ) ja sitten kierrellä joitain mielenkiintoisia paikkoja läpi, sen tarkemmin ei vielä ideaa.

Elikkä kesällä, kun koulut loppuvat Japaniin siis. Tällä päiväkirjamerkinnällä oli semmoinen idea että pistettäs ihmisiä miettimään haluaisitteko TE lähtä mukaan? Kaikki kulut maksetaan kyllä sitten ihan itse, suositeltava rahamäärä on sangen suuri summa vaikka 837 € maksaakin menopaluu lippu, siinä on majoitus, ruoka, maansisäinen matkustus, ja mahdolliset sairaudet huomioon otettuna ( vakuutukseen siis osa ). Mahdolliset reubitkin kyllä saatana maksatte ihan ite, tiskaamaan emme jää ravintoloihinkaan. Japania osaavia ihmisiä olisi kiva saada kyllä mukaan.

Harkinta-aikaa on lähtöpäivään saakka :D

Matkan tarkoituksena on mennä pällistelemään japanilaisia, heidän kulttuuriaan ja maataan sekä tuhlaamaan varsin tehokkaasti kaikki matkarahat ( Ja maisemaa ja semmosta mitä yleensäkki lomilla ).

Huvikseen matkalle yhteisö: Japaninreissu kesä 2009

KAIKKI siis tervetulleita jotka haluavat. Harkitsijatkin tervetulleita, rahan takia peruuttavia ei katota vinoon... Ei se säästäminen tai työnteko kumminkaan tule kaikilla onnistumaan :D

Korru on legenda <- Piirtokilpailu käynnissä, osallistujia sekä tuomaristoa etsitään.

lol.

laalalaalaaa ei tuu uni saatana

Mitä on luottamus? Onko se sitä että uskot sen, mitä toinen sanoo? Onko luottamus sitä että luotat toisen toimivan juuri niin kuin odotat? Jos näin on, etkö itse luo toisen ihmisen rajat, ilman että hän edes niitä tietää? Ja entä jos hän tietää mitä sinä haluat häneltä, miten sinä haluaisit hänen toimivan, pettääkö hän silloin luottamuksesi jos toimiikin toisin? Entä jos minkäänlaisia lupauksia ei koskaan ole annettukkaan, mutta toinen osapuoli on koittanut käyttäytyä niin että toinen voi häneen luottaa. Tulisiko silloin tämän toisen, joka myös tietää mitä toinen häneltä odottaa, edes pyrkiä toimimaan niin?

Eikö odotuksesi toista ihmistä kohtaan olekkin loppujen lopuksi sinusta itsestäsi kiinni? Etkö silloin ole itse pettänyt itsesi odottamalla liikoja toisesta ihmisestä? Onko siis järkeä olettaa toisen toimivan millään tavoin jos hän ei ole niin luvannut, sehän on vain itsensä pettämistä. Jos uskot toisen toimivan niin kuin odotat, luotat enemmänkin siihen miten hyvin tunnet sen ihmisen. Jos olit väärässä, et yksinkertaisesti tuntenut ihmistä tarpeeksi.

Luottamus minulle merkitsee muutakin kuin sanoja, sanattomat lupaukset ovat myös tärkeitä. Tälläiset lupaukset tulevat ilmi toiminnassa, ei saa antaa ihmisten ymmärtää tahalleen jotain muuta kuin mitä tarkoittaa, eli kaikesta tulisi puhua. Tulisi pyrkiä käyttäytymään tietyllä tavalla sitä ihmistä kohtaan johon luotat, ja jolta odotat tietyntapaista toimintaa vastalahjana omasta käytöksestäsi. Tietenkään ei saa rikkoa omaa personallisuuttaan vaan pitää toimia omalla tavallaan, omalla persoonallisella tavallaan. Vaan aina pitää tehdä pieniä uhrauksia, varsinkin ihmissuhteissa.

Sekava teksti on sekava ja se jatkuu vieläkin.

Noh, sanotaanko näin... Luotan suurimman osan ihmisistä sanallisiin lupauksiin, ja siihen mitä ihmiset sanovat. Mutta todellisesti luotan vain pariin ihmiseen, nämä ihmiset ovat ihmisiä joista tiedän että tulevat aina tukemaan, "pelastamaan", ja toimimaan niin kuin odotan... Se tarkoittaa siis sitä että uskon tuntevani ne ihmiset, ja pidän heitä läheisenä (Tarkennus=En siis usko siihen että nämä ihmiset tekevät mitä tahansa hyväkseni, vaan uskon heidän tekevän juuri kuin he tekevät). Nämäkin luottamuspohjat ovat murtumassa, ja siitä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Siksi en luota itseeni, en luota siihen että toimin niin kuin pitää, enkä enää jaksa uskoa että tulkitsen ihmisiä oikein. Miksi uskoisin koska tulkintani vaikka osuvatkin yleensä oikeaan, satuttavat minua enemmän kuin väärät tulkinnat.

Ihmiset auttavat toisia ihmisiä, joista he pitävät, niin kauan kuin se ei ole heille itselleen haitaksi. Jonkun muun hyöty voi olla minun haittani, mutta useimmiten muiden ihmisten hyöty on myös minun hyötyni. Niin kauan kuin on ristiriitainen tilanne jossa pitää valita kahden eri ihmisen välillä, ei saa luottaa siihen että sinut valitaan sen arvokkaamman ihmisen yli. Sinun siis pitää lukea oikein, kumpi on toisen henkilön mielestä parempi vaihtoehto, kaikki skenaariot on käytävä läpi. Mutta entä jos järki sanoo jotain muuta kuin tunteet? Entä jos tiedät että toisellakin henkilöllä on tälläinen ongelma, järki sanoo muuta kuin tunteet?

Toisaalta jos en saa uskoa siihenkään, niin mihin sitten uskon? Miksi en uskoisi että sen mielestä johon itse luotan, olisin parempi vaihtoehto? Siksi että minut on todistettu joka kerta vääräksi, ja siksi että minun luottamukseni on lävistetty niin monta kertaa, että se kituu katuojan pohjalla... Vielä hengissä ja yhtä uskovaisena, mutta silti niin haavoittuneena ja lähellä kuolemaa, vain viimeistä iskua odotellen. Ei ole kyse kenestäkään muusta kuin minusta, kukaan ei tehnyt sitä, minä tein sen itselleni.

Mitä sen jälkeen? Mitä tekee ihminen joka ei luota enää kehenkään? Onko sillä väliä, eikö se periaatteessa ole helpompaa, eipähän koskaan petä itseään uskomalla liikoja. Toisaalta niin ei koskaan pääse eteenpäin, niin ei ikinä tule löytämään sitä mitä etsin, oma perhe, työpaikka, todellinen rakkaus ja onnellisuus.

Rakkaus, todellinen rakkaus. Se on kaiken alku ja juuri, loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä. Jos rakastat jotain, sinä myös automaattisesti luotat. Luotat tuntevasi ihmisen tarpeeksi hyvin että tiedät mitä hän tulee tekemään, ja luotat siihen että hän tulee aina olemaan rinnallasi. Entä jos sinusta siltikin tuntuu siltä, että se rikkoo sinua itseäsi vastaan? Pitäisikö silti uskoa että kaikki kääntyy parhain päin? Pitääkö monen kuoleman jälkeen vieläkin nousta jatkamaan sitä matkaa, joka perustuu vain siihen että rakastat toista ihmistä. "Kyllä vielä joskus...." Missä kulkee raja? Ei ole olemassa rakkautta ilman luottamusta, näin minä itse ajattelen. Jos et voi luottaa siihen ihmiseen, silloin et voi myöskään rakastaa häntä, jos luottamus katoaa katoaako rakkauskin? Ei rakkaus katoa, se muuttuu mielipuoliseksi suruksi, osittain ehkä jopa vihaksi kaikkea kohtaan sekä itseään että muita.

Kertokaa minulle minkä vuoksi elätte? Kai teidän elämällänne on tarkoitus? Kai te siitä jotain haluatte? Vai pelkäättekö te vain kuolemaa?

Minä uskon siihen että minun elämälläni on tarkoitus, minä uskon vähän vaikka mihin joista voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi mutta nyt alkaa jo väsyttämään ja tuntunu rinnassa kokoajan kun kirjottanu, eikä edes voi kirjottaa niin suoraan asioista kun haluaisi. Jos luottamukseni nyt kaatuu, enkä enää voi luottaa ihmisiin, mitä toivoa tulevaisuudella on? Todellista rakkausta ei silloin voi saavuttaa, ja kaikki menettää merkityksensä. Niin kauan kun pystyn luottamaan ihmisiin, niin kauan elämälläni on tarkoitus.

Voisin kyllä huomenna tai yli-huomenna kirjottaa lisää minun rakkaus ja ihmissuhde käsityksistäni ihankuin jotain kiinnostaisi.

Ja nehän tosiaan ovat vain käsityksiä kun itse kokemus puuttuu monestakin asiasta.

EDIT: Julmaa henriä lainatakseni:

Elä luota keheenkään niin sua ei koskaan satu. Mä teen sen joskus mut en tänään, ehkä huomenna muttei tänään.

Unelmat olikin vain unelmia, aidan toiselle puolelle typeriä kuvitelmia. Mä tarviin aina jonkun johon asettaa toivon sillä ilman sitä toivoa ei oo. Ja ilman toivoa ei jaksa kahlata tässä paskassa toivo että pääsen perille saa mut jatkamaan. Monesti mä oon asettanu toivon johonkin henkilöön ja todennu että vittu ei tää toimikkaan. Ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se on vitun raskasta jatkaa taas. Kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä. Tähän asti mää oon selvinny, toivo ei oo menny, se on sussa!

Julma-Henri & Syrjäytyneet - 010706 Feat. Huilumies

Taas itken palatessa, se oli harhaa mut tuntu niin mahtavalta.