IRC-Galleria

Voi,
miksi minulle niin kauniisti puhut?
Kuin satakielen laulun
suloisimmat sävelet.

Olenko minä arvoinen
kuuntelemaan sitä kauneutta?

Voi,
miksi minua niin hyvin kohtelet?
Kuin rypsi,
joka kypsyessään kietoo ilman
jota hengitän suloisimpaan tuoksuunsa.

Olenko minä arvoinen
hengittämään sitä tuoksua?

Mulla on taas sua ikävä
et oo ollu ees kauaa poissa

Oon kärsiny ikävästä jo pitkään
luulin jo siihen tottuneen mutta näköjään en

Tuu pian takaisin pyydän sua
sun paikkas on täällä ja tänne sä kuulut

..ovat ne, joita ei sanota ääneen."

Sinä tulit sittenkin,
tulit kun sitä vähiten odotin,
pelastit mut maailmalta,
toit elämääni kaiken sen,
mitä olen koko elämäni odottanut. <3

M <3

Seems like it was yesterday
When I saw your face
You told me how proud you were,
But I walked away
If only I knew what I know today
Ooh, ooh

I would hold you in my arms
I would take the pain away
Thank you for all you've done
Forgive all your mistakes
There's nothing I wouldn't do
To hear your voice again
Sometimes I wanna call you
But I know you won't be there

Oh, I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself by hurting you

Some days I feel broke inside
But I won't admit
Sometimes I just wanna hide
'Cause it's you I miss
And it's so hard to say goodbye
When it comes to this, ooh

Would you tell me I was wrong?
Would you help understand?
Are you looking down upon me?
Are you proud of who I am?

There's nothing I wouldn't do
To have just one more chance
To look into your eyes
And see you looking back

Oh, I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself, oh

If I had just one more day
I would tell you how much that I've missed you
Since you've been away
Ooh, it's dangerous
It's so out of line
To try and turn back time

I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself..
By hurting you

Äiti, oon jo iso poika.

Tykkää tykkää. siis mä tykkään. : ))

Purrr. <3 nukkuu.

Väsynyt koulu,
väsyneet oppilaat tulossa kouluun,
Pirteitä esittävät opettajat,
jotka yrittävät saada oppilaat
keskittymään opetukseen, turhaan.

Kukaan ei myönnä pitävänsä koulusta.
Kaikki sanovat; 'Ei kiinnosta.'
Mutta ehkä me viihdymme koulussa
niin paljon, että kukaan ei kehtaa
myöntää sitä itselleenkään.

totta, eikö?

En luota kavereihin, sillä he juoruavat.
En luota ystäviini, sillä he eivät kestäisi totuutta.
En luota vanhempiini, sillä saisin liikaa huomiota.

En luota itseeni, sillä en osaa ajatella järkevästi.
En luota tunteisiini, sillä ne ovat minua voimakkaampia.
En luota opettajaan, sillä hän ei osaisi oikein oppitunneilla enää suhtautua.
En luota psykiatriin, sillä tunnen itse olevani lähinnä sellainen.
En luota päiväkirjaan, sillä sitä voi joku lukea.

Entä luotanko edes ajatuksiini?
En. Sillä pelkään tunteita.
Mihin siis luotan? -Sydämmeeni, sinne ei kukaan näe,
sitä ei kukaan voi lukea, eikä sinne kukaan voi päästä.

Tartun ruusuun varoen
Hellästi mä poimin sen
Ja mä lumoudun sen hauraaseen kauneuteen
Käsittelen vaalien, pahalta mä suojelen
Kaiken mahdollisen teen että se kukoistaa
Kun aika rientää arkipäiväistyy jopa kaikkein kaunein
Kunnes se pistää kun on huolimaton
Ja veri nousee silmiin

Mä rakastan rakastaa
Mut vihaan vihata
Rakkaus elää ja näkee punaista
Mä rakastan rakastaa
Mut vihaan vihata
Rakkaus elää ja näkee punaista

Piikki iskee syvälle
Saa mut raivon partaalle
Ja mä kiroon kaiken sen mikä siihen liittyy
Terälehti putoaa, ruusun väri katoaa
Tiedän hyvin ettei sitä toinen korvaa
Kädet naarmuilla kannan sen suojaan
Ja istutan sen maahan
Hoidan ja hoivaan
Itseni unohdan (itseni unohdan) kunnes se taas loistaa

Mä rakastan rakastaa
Mut vihaan vihata
Rakkaus elää ja näkee punaista
Mä rakastan rakastaa
Mut vihaan vihata
Rakkaus elää ja näkee punaista

Yks ja ainoo on mun kaikkeni
En päästä irti, suljen silmäni

Mä rakastan rakastaa
Mut vihaan vihata
Rakkaus elää ja näkee punaista
Mä rakastan rakastaa
Mut vihaan vihata
Rakkaus elää ja näkee punaista

Vast nyt tajuun et oon sulle tarpeeton,/
Ikävä ikävä, sen takii mä valvon,/
nyt mitä mä tekisin, eteenpäin katson,/
Nyt vast on ny itekki tajunnu kaikesta enemmän,/
Ny heittäny paljon menemään, siks on vähemmän ny,/
Vihdoin käsittäny et sulta liikaa odotti,
liikaa pakotti vaik varotti, otteen kadotti,/

Kukaan muu ei oo pystyny pahempaa tuottaa,/
On vaikee keneenkään luottaa,
ei jaksa enää samaa (en tunne olevani vapaa!),/
Jatkaa ei voi tätä rataa,/
Muistot ei enää loista mut ei pysty unohtaan,
vaik oot mun elämästä poissa mun maailma sut kohtaa,/
Unettoman paratiisi, tiedän et mä tänne kuulun,/
Sulle mä en enää suutu, koska tiedän et mä muutun,/
Silti unettomuuteen puudun, järki ei riitä,/
Sydämessä historiaa, ei pysty poistaan siitä sua,/
Ei jaksa eteenpäin kattoo,/

Mä valvon silmät auki, katon kattoo kohti, koitan pohtii,
miten mä voisin unen loihtii,/
Miten saisi kivun pois niin, et unohtaisin kivun ja ikävän,/
En unohda sua ikinä, muistot on pitävät,/
Muistut mieleen kun valvon tyhjäs vuotees,
muistutat ikävää ku venaan tyhjäs huonees,/
Käännyn puolees mut et oo missään,
ei voi ottaa kiinni mistään, rintaan pistää,/
Sun vieres unissani niin monta kertaa ennen,/
Pääsis takas siihen uneen, mut tänä yön en,/
Muistan sut vieres nukkumas mut mä viel valvon,/
Mä sun kuvaa katson, nukahtaa aion,/