IRC-Galleria

Sitä on aikaa, vuosia monia
kun en tuntenut, tuskia kovia.
Jos joku muu kärsii,
kärsin minäkin.

Olen osa ihmistä, läheistä.

-Mä kätkin kyyneleeni, ja piikit nielin/
Mä toivoin, et voisin hengittää/
Pinnan alla, tai juosta pakoon/
Ja ne sanoo, älä suutu, älä itke, älä huuda/
Ja mä tein ne kaikki, eikä kukaan mennyt rikki/



-lopettakaa riitely.
oikeesti.
täällä kärsii joku muukin.
en haluu enää kotii.



-Ikuinen kurimus,
piinapuussa jo viidettätoista vuotta.
Huominenkaan ole yhtään valoisempi.

Vasten tahtoaan, kehdosta revitty.
Tielle kärsimyksen laitettu,
ainoastaan heijastin turvanaan.

Kiusaajat, ne kasvottomat ruojat,
kuitenkin, jonkun jumalan luomat.
Miksi minulle kävi näin?


-Kaksi toivotonta,
yhdessä he koittavat parempaa etsiä.
Miksi tässä ei ole järkeä?

Opaaz

Mä katon ulos, istun ikkunan vieree/
On pakko kierre poistaa ikkunast mielee/
Ja vaikka kuinka katon noit katujen Valoja/
Mä nään tän polkuna ilman suurempia rajoja/
Nii paljo muistoja, mahtuu tähän kirjaa/
Kirjotan hiljaa, annan mu mielen tääl virtaa/
Elämä tälläst, täst eteepäin päästää/
Vaikeeta välil mut, elämist näätsä/

On paljo kysyttävää, mihin ei vastata/
Vastausta kysytää vaa, mitä on vastassa/
Ku katsoo ylös, näkee pelkkää taivasta/
Suuri mailma vastaa, selviitkö haasteesta?/
Mä luulin joskus, tääl jokaine on tärkee/
Ei sii mitää järkee, ku sydäntä särkee/
Kirjotin tän säkee, tähän istuin senverran/
Kerron sen teille et tääl eletää vaa kerran/

Anni (kertsi)

Sataan suuntaan kääntyy tiet/
Ja tuhat viittaa ohjais mihin vaan/
Vaikka satais suoraan silmiin suolaa/
Mä oman reitin kirjoitan/

M.A.T

Kauan poissa, mut nyt oon takas äänessä /
Pidin kädetkynästä ja silmät päätteestä /
Tein pakosta, oli ideat lopussa / ja
Tein nopeesti pari biisiä viikonlopussa /
Ei jaksanut musanteko enää innostaa /
Hällä välii periaate näkyi riimivihosta /
Loput syntyy vaa yksinkertast riimii / ja
Myöhään syksyllä, kertaan riimit /

Ikkunnan lasin läpi elin eläämääni/
Ikäväs jopa unohdin vie hengittäväni/
Alko kyllästyttää, ja jopa oksettaa / Ja
koitin kirjoittaa nii et joka sieluu koskettaa /
mutta, tiedän et : …on mahdoton ajatus /
saada jengii ymmärtää mun mahdotonta ajatust /
olen skeptikko, usko edes itseeni /
ja ku katon peilikuvaani: näen lävitseni /

Anni

Sä katsoit mua suoraan silmiin/
Mä kätkin kyyneleeni, ja piikit nielin/
Mä toivoin, et voisin hengittää/
Pinnan alla, tai juosta pakoon/
Ja ne sanoo, älä suutu, älä itke, älä huuda/
Ja mä tein ne kaikki, eikä kukaan mennyt rikki/
Vaikka sä oot mennyt, mä nään nyt eteen/
Ja uuden sivun käännän, tiedän mihin meen

Tyttö pieni tulee koulusta taas kotionsa/
Hän miettii että onneks koulupäivä ohi on taas/
Ei tarvi katsella pilkkaavii kavereita/
Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa/
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu/
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"/
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta/
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta/
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa/
Ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa/
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä/
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?/"
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa/
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan/
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä/
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän/

KERTSI:

Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan/
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota/
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan/
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan/


Kaupungin äänet hiljenee ja ilma lisää viilenee/
Liikenne ulkon hiljenee ja saapuu bussi viimenen/
Vain yksinäinen matkustaja poistuu takapenkiltä/
Katselee ulos näkee miten puut varistaa lehtiä/
Tuo tyttö takapenkin yksin luulee olevansa/
Vaikka kaikki ollaan meistä tässä samas maailmassa/
Yksin kävelee tyttö linja-autoasemalla/
Korvalaput päässä eikä huomaa kuinka vasemmalta/
Kaartaa auto lujaa kuski kännis ratis/
Tyttö pieni yksinänsä on niin helppo saalis/
Kuski tuskin ehtii edes itse huomatakkaan/
Kuinka kohta päättyy tämän kauniin pienen tytön matka/
Ei ehdi jarruttaakkaan tyttö pieni kääntää katseen/
Näkee auton ja se iskee viattomaan lapseen/
Kuski painaa jarrua mut tyttö yläasteen/
Lentää tuulilasin kautta auton viereen maata vasten/


KERTSI


Pieni tyttö joka usko enkeleihin/
Joka toivo että enkelit sen poies veisi/
Ja niihän tapahtuikin taivaassa nyt tyttö pieni/
Miettii silti miksi päättyi lyhyeen sen tie niin/
Nyt paha mieli jäi jokaiselle ystävälle/
Joista ei koskaan kerennyt sanomaan ykskään hälle/
Kuinka tärkee oli ja kuinka paljon välittää/
Nyt hautaansa mukanaan sen tiedon joutuu hävittään/
En pysty käsittään et kuinka paljon suruu/
Joudutaan viel täällä kokeen ennenku joku puhuu/
Ja kertoo tarinan tytöstä taivaas/
Kuinka kohtalo voi viedä kaiken jättää kaipaan/
Vaikka kuinka haluaisinkin en mä pysty käsittään/
Et jos mä lähtisinkin jäiskö oikeest kukaa välittään/
Sanat virtaa jälleen läpi pään/
Jos lähen miten elämän värityskirjan loppuun värittää/


KERTSI

Mä haluun matkaa kauas täältä/
Kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää/
Haluan vaan sun luokses takas/
Haluan sua vasten vaan painautua rakas/
Oot niin kaukana musta ja mä mietin/
Joka hetkee jonka sun kanssas vietin/
Jätin sydämeni jonnekkin kauas pois/
Ottaisin sut mukaan jos sen takas hakea vois/
Oot mielessäni sekä joka muistossa/
Muistan senkin kun me suudeltiin sielä puistossa/
Missä aina ystävinä aikaa vietettiin/
Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin/
Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana/
Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana/
En muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona/
Ja kohta tuun jo takas niin nopee ettet huomaa/

Kertsi:

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/
Ethän koskaan unohda miks ollaan yhdessä?/
Kohti kuolemaa kävellään käsi kädessä/

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/
Mitä enemmän aina vaan mietin rakas sua/
Sitä enemmän mä aina alan suhun rakastua/


Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää/
Sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää/
En tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa/
Täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan/
Aika vaan kuluu se on pois mun elämästä/
Jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä/
Kulta sä oot ainoo joka ymmärtää/
Mitä asioita pyörii sisällä mun hauraan pään/
Kun katson peiliin näen vain pienen pojan/
Joka tekemisillään on kaivanut itselleen ojan/
Kun katson siitä mun omiin silmiini syvälle/
Näen sun itkevän ei todellakaan tunnu hyvälle/
Oon silti liian nuori totuuden tajuamaan/
Ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan/
Rakas kulta mulla on ikävä/
Ja mun rakkaus sua kohtaan on lupaus pitävä/

Kertsi

Päivin ja öin sun kuvas mieleen palaa/
Vaikka se sattuu silti mietin mä sua salaa/
Kynän kautta kyyneleeni sulle vuodatan/
jos saan sut ikuisesti pitää ootan vaik vuosisadan/
Jos nyt oves taakse astuisin niin avaisitko/
Jos soittaisin sulle niin vastaisitko/
Jos kaikesta pyytäsin anteeks niin antaisitko/
Jos antaisin sulle kaiken niin ottaisitko/
Jos oisin surullinen niin huomaisitko/
Ja jos huomaisit niin lohduttaisitko/
Jos nyt takaisin tulisin niin halaisitko/
Jos kokonaan pois lähtisin niin unohtaisitko/
Tää kaipuu saa mut voimattomaksi/
Kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin/
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen/
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen/

Kertsi

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/

Kertsi

aaa, vittu aaa.
pitäis lähtee työmaalla käymään,
että onko sie tänää mitää tekemistä.
Jos ei nii sit millalle auttaan sen äipäin kaljojen juonnis. ;DDD

Jau. "onko sulla edes munan mittaista reikää? eks tie ittekkää?" -tyyppi. <3 ;D

Kumpi on kauniimpi?
Uskoa, että vapaus koittaa,
toivoa, että valkeus
voittaa,
ja taistella valkeuden
eestä;
vai taistella,
tietäen, ettei valkeus
koita,
varmana, ettei vapaus voita,
ja sentään taistella?

Kumpi on kauniimpi?
Aatella: ellei vapaus voita,
tuumia: ellei valkeus koita,
miks minä taistelen sitten;
vai aatella:
laps olen auringonlaskun, en
koiton,
mies olen valkeuden, vaikka
en voiton,
murtua mulle on elää?

(Eino Leino)

Sairaalan sängyssä lapsi

jonka viimeiseksi kodiksi

jää se huone

jossa valkoiset seinät



Surullisena

kysyi lapsi hoitajalta

miksi hänet aina jätetään

yöllä yksin

miksi juuri silloin,

kun eniten

tarvitsisi toista



Hoitaja lohdutti

sanoi:

Joka yö käyn nostamassa

lattialle pudonneen peittosi

silitän otsaasi

Näen kasvoillasi

onnellisen hymyn

sielu ei jaksanu valvoa.
Mä ymmärrän et joskus tulee jokasen vuoro
Joillain aiemmin kuin toisil, se on luonto.

Sä olit hei hieno.