IRC-Galleria

Mulla on taas sua ikävä
et oo ollu ees kauaa poissa

Oon kärsiny ikävästä jo pitkään
luulin jo siihen tottuneen mutta näköjään en

Tuu pian takaisin pyydän sua
sun paikkas on täällä ja tänne sä kuulut.

olen yksin
olen hiljaa
tuska puristaa
suru murentaa
miksi tämän täytyy olla näin?

kaipaan yhtä
kaipaako hän minua?
itken itseni uneen
kukaan ei kuule

vain hän voi auttaa
ottaa tuskani pois
tuoda ilon elämääni
mutta uneksin turhaan
miksi tämän täytyy olla näin?

tarvitsen hänet vierelleni
tarvitsen hänen lämpöään
minun on kylmä
sisällä vain tyhjyys

rakastan sinua
tahdon sinut takaisin
sellaisena kuin olet
maailma ei ole reilu
miksi tämän täytyy olla näin?

Uskomaton lyyrinen totuus on:
Minä.
Tämä käy lauseeseen kuin lauseeseen.
"Minä rakastan sinua!"
ja noin,
olet jälleen suosittu.
"Minä olen kaivannut sinua"
ja kappas,
halaatta taas jälleen.
Suosittelen kokeilemaan,
sanokaa miltä sinusta tuntuu.
Ehkä huomenna sen jo ymmärrät.

Tyttö kuin metsänkukkanen,
löysi avaimet onnen.
Hän löysi uljaan urhonsa,
käyttäen viimeisenkin oljenkorren.

Tyttö tuo onnellinen,
unohti ystävät parhaat.
Hän risteyksestä kääntyi liian varhain.
Vahingossa ajoi
ystävyyden tieltä harhaan.

Kun poika jätti,
tuon tytön herttaisen,
ei löytänyt ystäviä,
tietä oikeaa uudelleen.
Osannut oikeasta paikasta etsiä ei,
tuuli nuo ystävät kalliolta vei.

Muistakaa kaikki!
Joskus rakkaus ei ole ikuista.
Voi se harhaksi muuttua,
toiseen voi suuttua,
niin ettei rakkaus kestä.

Ystävyys,
vaalikaa sitä,
älkää jättäkö ystäviä rannalle soittelemaan,
jotta he voivat vielä tulla kotisi ovia koittelemaan..

Sävelradio korvissa.
Kielletty ajatus kielletystä ihmisestä
pyörii mielessä.
Suuri kaipaus sydämessä.
Takaraivossa jyskyttää pelottava ajatus,
kuin painajainen
- entä jos kukaan ei välitä.

-änke

Monta yksinäistä aamua haaveilin,
istuin ikkunan vieressä paikallani
Unelmoin sinusta
hiuksistasi, silmistäsi,
jotka eivät koskaan voisi olla minun
kosketuksestasi,
joka ei koskaan voisi olla minua varten

Monta yksinäistä päivää täällä vietin,
sinua kaukaa katselin,
toivoin että huomaisit
Ja aina vaan minä mietin
aina murehdin
Miksi joillakin on sitä mitä minulla ei ole?
Miksi joillakin on sinut, ja minulla ei ole?

Monta yksinäistä iltaa sinua tarkkailin
kadehdin ihmisiä vierelläsi
Ja toivoin,
että vielä jonain päivänä sinäkin
tahdot pysyä vierelläni

Monta yksinäistä yötä itkin
sinua odotin
Toivoin sinut vierelleni,
lämmittämään kylmää maailmaani.
Ja tiesin, ettet koskaan tulisi.

Monta yksinäistä yötä ja päivää kului
minä kuluin myös, minä haalistuin
Sinä et koskaan huomannut minua,
et muistanut minua,
vaikka aina rakastin vain sinua.

-Shavra

He kutsuivat häntä haaveilijaksi
surusilmäiseksi tytöksi
Joka ei koskaan sanonut sanaakaan
tosissaan
Hän hymyili aina kun häntä katsottiin,
mutta sisällään hän itki
Hän oli surullisempi
kuin moni muu ihminen
Vaikka nauroikin herkästi.

He sanoivat, että hänen maailmansa
on vähän turhan yksinkertainen
Hän ei jaksa kantaa taakkaansa,
hän on jumittunut lapsuusmuistoihinsa
Itselleen ja muille hän uskottelee,
että kaikki on kunnossa
vaikka hän onkin hukassa
Hän ei halua uskoa sitä,
tunteet, kyyneleet pyrkivät pintaan liian herkästi.

Mutta joka ilta, hänen haavemaailmansa
portit avautuvat,
ja hän sulkee silmänsä,
koskaan heräämättä, hän toivoi
Hän sukeltaa liian syvälle päähänsä,
kuulee vain oman äänensä
Aina hän sanoo, ettei hän aio palata,
mutta maailma siellä kaukana
on liian kylmä kohdattava.
Joka aamu hän palaa takaisin
itkemään äänettömästi.
Vaan tänä aamuna, sanoivat,
hän meni liian syvälle pääkoppaansa.
Hengityslinjat hälyttivät jo aamuyöstä.

-Shavra

Ota syliisi,
en muuta pyytänyt.
Hellästi halaa,
en muuta toivonut.
Rakasta mua,
en muuta kaivannut.
Ole elämäni,
en muuta halunnut.
Unohdat mut,
en muuta pelännyt..

Otin riskin.
Näytin kaiken.
Mitä sinä teit. Nauroit.

Jos minä olen sinulle se,
ketä ajattelet ensimmäiseksi aamulla,
mikset tule sanomaan sitä minulle?

Pelkäätkö, että nauran sinulle ja menetät kasvosi?

Voi rakas,
jos minä olen sinulle se,
ketä ajattelet ensimmäiseksi aamulla,
mikset jo tule sanomaan sitä minulle?