IRC-Galleria

hv

Yksikin pieni kohteliaisuus saattaa saada olosi tuntumaan upealta. Anna siis minulle kohteliaisuus, ihan mistä tahansa, vaikka siitä, että kengännauhani ovat söpöt. Sitten laita tämä omaan päiväkirjaasi. Ja kun saat kommentteja, laita tämä merkintä muistiin , ja kun olet allapäin mene vain katsomaan tätä merkintää ja se muistuttaa, kuinka upea oletkaan !

- Oletko koskaan miettinyt, että ketkä sinua oikeasti pitävät kaverinaan tai ystävänään?
- Ketkä ovat aitoja ystäviäsi, eivätkä ystäviä vain silloin, kuin ketään muita ei ole enään jäljellä, tai muut eivät ole vain tavoitettavissa?
- Keitä oikeasti kiinnostaa miten sinulla menee, tai miten oikeasti voit?
- Ketkä kuuntelevat sinua?
- Ketkä iloitsevat ja surevat kanssasi, eivätkä vai pyöri oman navansa ympärillä, ja etsi silloin sinulta lohtua, kun muilta sitä ei enää saa?
- Ketkä kysyvät välillä sinunkin kuulumisia oma-aloitteisesti, eivätkä vain vastakysymyksenä, koska se on tapa, ja myös kohteliasta?
- Ketkä pysyvät rinnallasi, vaikka tekisit mitä tahansa?
- Ketkä seisovat rinnallasi oli sinulla sitten hyvä tai huono päivä?
- Ketkä jaksavat kannustaa sinua loppuun saakka sanomatta, että sinusta ei ole siihen?
- Keihin voit oikeasti luottaa?
- Ja ketkä seisovat silloinki rinnallasi, kun sinulla todetaan sairaus mistä et voi parantua?
- Ketkä tarkoittaa oikesti sitä ku sanovat: "oot mulle kaikki kaikes."

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

>'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

jaa vanhempaa

ps. sanokaa jos pitää poistaa (;;

Valitse joku kaveri ja laske monta asiaa pitää paikkansa.

Olen nähnyt kun hän ...

[1] syö
[2] nukkuu
[3] juo
[4] juoksee
[5] pyöräilee
[6] nauraa
[7] nauraa omalle jutulleen
[8] ostaa ruokaa/juomaa
[9] ostaa vaatteen/vaatteita
[10] hyppii
[ ] varastaa
[11] vaihtaa vaatteita
[12] kaatuu
[13] ottaa kuvia
[14] on tietokoneella
[15] puhuu puhelimeen
[16] tekstailee
[17] riehuu
[18] kattoo televisiota
[19] meikkaa
[20] laittaa hiuksia
[21] tekee jotain laitonta
[22] rikkoo jotain
[23] ui
[24] ottaa aurinkoa
[25] syö jätskiä
[26] mökkeilee
[27] juo jotain alkoholia sisältävää
[28] kertoo sinulle salaisuuden
[29] yskii
[30] itkee
[31] kirjoittaa
[32] halaa sinua
[33] halaa jotain muuta kun sinua
[34] käy irc-galleriassa
[35] juttelee jonkun pojan kanssa mesessä
[36] vittuilee sinulle
[37] vittuilee jollekkin muulle kun sinulle
[38] suuttuu
[39] huutaa
[40] kiljuu
[41] laulaa
[42] pelaa jotakin
[43] tippuu sängyltä
[44] leikkaa jotain
[45] leipoo
[46] peilailee
[ ] pesee meikit
[47] telttailee
[48] suutelee
[49] riitelee
[50] ulkoiluttaa koiran/kissan
[51] istuu bussissa
[ 52] istuu taksissa
[53] pelaa korttia
[54] piirtää
[55] leikkaa hiuksia/on kampaajalla
[56] katsoo elokuvaa

0-20 olette juuri tutustuneet/olette kavereita
21-35 olette ystäviä
36-45 olette hyviä ystäviä
46-50 olette todella läheisiä !!
51-59 olette kun olisitte tunteneet koko ikänne