IRC-Galleria

Yksinäisyys, se on katkera .
Ei se lopu, ei se katkea.
On turha toivoa, jos loppu on lähellä.
On turhaa anoa, jos on hoppu elämällä.
Ainoa mahdollisuus on odottaa, että portti aukee
ikuiseen iloon, tuonne missä olo on aina raukee.
Ei oo vielä paljon ehtinyt kokemusta kertyä,
mut ei kai se oo hyvä juttu sängyn pohjallekaan hiertyä.
No onhan paljon asioit toisaalt koettu ja nähty,
mut sitä rakkaint mä ootan, mun mieli jo erehty.
Onks sulla kokemusta tästä tunteesta?
Ei oo. Sul ei voi, ku et oo kuoleman viikatteessa.
Oot sen kai nähny taulus sivuttaissuunnassa.
Samoin kuin Lemminkäisen makaavan maassa.
Mä tunnen sen viikatteen viel, se on tosi terävä.
Ei sen piston jälkeen kukaan oo enää heräävä.
Olen haavoittunut enkeli, selitän nyt sen,
se pisti mua sen aseella, ja vei multa kaiken.
Enää eteenpäin en nyt nää, on mun silmät sidottu,
on kai jostain huopaneuleesta sekin kudottu.
Olen haavoittunut enkeli, mitään en mä kestä.
Kasvonikin haavoittuvat jopa vedestä.
Eilispäivänä kaikki oli hyvin,
mutta sitten tuli viikate ja kuoleman partaalla ryvin.

Olen enkeli, enhän mä voi kuolla.
Tai siis niinhän sitä luullaan; "En voi hukkuu suolla."
Mikään ei oo ikuista, ei ns. "ikuinen elämä":kään.
Koska Hadeksella on valta, mut sitä kukaan ei nää.
Se taitaa olla näkymätöntä,
voimistuvaa ja ymmärtämätöntä.
Asiat vaan tapahtuu, ja ihmisiä kuolee,
tappakaa se kuolema, ettei se vaan jää näppejään nuolee.
Muistakaa, että se ei jää odottaa,
se ottaa teiät mukaan ikuisella matkallaan.
Se ei pysähdy, eikä se oo sen heikkous.
Sillä se pitää kaiken kuris, huom. tää on veikkaus.
Mä en voi tietää, että miten asiat on oikeesti,
koska ne voi olla myös tosi vaikeesti.
Niitä ei välttämättä ymmärrä kukaan muu,
kuin Kerberos, kuolo ja sen suuren suuri suu.
Muistakaa myös; täst asiast on mullaki kokemusta,
taitaa sillä seuraavaks vuoros olla Unkarin pusta.
Sieltä se on jo melkein kaikki niittänyt,
vaihto paikkaa, koska ei kai siellä enempää riittänyt.
Niitettävää on maailma lähes pullollaan,
ja itsekkyyttäkin riittää, kuuluu kaikkialt "mulle vaan."
Yritän sen ymmärtää, on maailma kova paikka,
puuttuu maailmankaatumisesta enää yksi palikka.
Täällä kaikki ei oo hyvin, on sotia ja muita.
Täynnä eripuria ja katkenneita luita.
Elämän timantit on kaivettu maan alle.
Ja kaikki täällä kuulostaa Surujen Kitaralle.

-Tero Leskinen, 2007