IRC-Galleria

Voi, minulla on aikaa miettiä nyt.
Ajatukset juoksevat kuin hopealangat kuoleman sisarten kädessä, katkeamattomina.
Muistan hopeisen, oikuttelevan peltilapseni hyrinän monena Hämeenlinnassa viettämänäni yönä.
Radiomasto kohonneena kohti taivaan samettista silkkimattoa, jonka tuhannet jalokivet kumartuivat luomaan valoa Hämeenlinnan keisarillisen maiseman ylle, Radio Jannen tarjoillessa listahittejä -80 ja -90 luvun taitteista. Ja ne monet vatsanpohjaa kutkuttaneet naurut, joita nauroimme meidän, Hämeenlinnan omituisimman porukan kesken.
Sametin viileä yö suuteli tuulahduksena poskiamme, kun nojailimme toisiimme kallioilla.
Katselimme kotikaupunkimme keltaisia valoja ja jaoimme pitkiä elämäntarinoita aamuauringon noustessa. Sitten olikin tullut jo nälkä. Yömakkara tarjoili meille viimeiset herkkulautasensa ennen kuin tutun tuttu myyjä repeili Arskan vouhotuksille. Ja kun Larin tylsät, toinen toistaan muistuttavat jutut alkoivat ihanasti unettaa. Kun Aucci potkaisi minua perseeseen, kun en ollut muistanut sitä yhtä ja ainoaa Raizag-juttua. Ja kun Aki oli niin hemmetin ärsyttävä.

Silloin ei kukaan välittänyt, mitä ihmisellä oli housuissa. Pehmeä se oli äijänkin rinta,
kun halattiin yön masennusta pois, nuokuttiin kenen milloinkin halauksessa etsimässä turvaa toisistamme. Ja sitten taas naurettiin. Hopean harmaa menijä pöllytti maata Arskan rautaisissa kämmenissä, minä kiljuin ja suljin silmät luottaen. Lari hörisi kuin beavis tai butthead.
Kun elämässä oli vielä huumaavaa makua. Se tunne kun kaikki välittää toisistaan.
Me tuettiin toinen toistamme.
Yhdessä me muututtiin, kukaan ei jäänyt itkemään.
Yhdessä me suututtiin, ihan vaan elämään.
Yhdessä me istuttiin, ensiavussa, kun joku meistä meni vähän liian lujaa alas kuiluun.
Yhdessä me tapeltiinkin, kaikki me ja moni muu.

Hei Milu, muistatkos ne yöt K-tiellä?
Hei Möhkö, muistatkos kun niveleni aukesi ja luotin sinuun?
Hei Aucci, muistatko vielä Varikkoniemen monet päivät piirtäen?
Hei Arska, muistatko madonreiän?
Hei Lari, muistatkos mistään mitään?
Onko sieraimet suurentuneet, Pörtsi?
Muistatteko Poltinahon?

Mulla on ikävä teitä kaikkia.
Mun sydämessäni on aina paikka teille. Miten iso se on, siitä en kiistele.

Mulla on elämässäni paljon kaikkea.
Mun tarttee vaan oppia elämään täällä.
Ja mä teen sen heti, kun mä saan paikkani.
Mä en ole enää se sama vanha ihminen.
Mun mieheni on nyt se.
Ja mä olen se, miksi te ennustitte että mä muutun.
Tulkaa käymään täällä.
Uusi Rauhankatu on auki.
Ja täällä on takuulla enemmän tietokoneita.