Olimme kesällä isäni ja äitini ja pikkusiskoni Roosan kanssa kaupungissa kesäretkellä. Veljeni on jo niin vanha, että hän viihtyy paremmin kaveriensa kanssa ja tekee asioita, joita nuorilla on tapana tehdä, eli kuuntelee musiikkia ja pelaa korttia. Joskus hän käy myös meidän mökillä, jossa hän grillaa ja kalastelee kavereidensa Peten ja Ramin kanssa. Aina hän ei saa kuitenkaan lupaa, kun menemme muun perheen kanssa sinne. Silloin hän ei niin viihdy siellä. "Se murkkuikä", isä ja äiti sanovat. Joka tapauksessa, olimme kesällä eräässä kivassa pienessä ravintolassa, mutta isä ja äiti kimmastuivat, koska lintuja lenteli joka puolella. Kun viereisessä pöydässä ollut täti kävi syömässä, varpuset kävivät nokkimassa lautaselta ruokaa. Minua ja Roosaa se ei häirinnyt, vaan meidän mielestä se oli kivaa, että linnutkin osallistuivat ruokailuun. Kun isä oli jo syönyt ateriansa ja alkoi lukemaan sanomalehteä, varpunen lennähti hänenkin lautaselleen, jolloin jo iskäkin saattoi hymyillä. Ravintolasta pois lähtiessämme hän kuitenkin sanoi, että me emme enää tulisi häiritsemään sinne varpusten ruokailuhetkeä.
