Miten ihminen voi vajota siihen,
vajota sellaiselle tasolle.
Se tunne on masentava,
se on niin voimakas.
Kauan on toivonut asiaa,
mutta joku toinen vie sen juuri nenäsi edestä.
Olet juuri saavuttamaisillaan sen,
mutta joku toinen pilaa yrityksesi.
Sitä kutsutaan epätoivoksi.
Silloin ihminen tekee asioita,
paljon asioita.
Paljon asioita, joita ei harkitse.
Se tuottaa ongelmia.
Yhtäkkiä elämäsi on kuin
kuihtunut kukka.
Kerran se oli kukka joka loisti iloa
ja säteili kirkkaita värejä.
Mutta nyt tuo kukka on harmaa,
ja sen terälehdet ovat pudonneet.
Se on nuupahtanut ja katkeamaisillaan.
Kuka voisi pelastaa kukan,
ja auttaa sitä taas sädehtimään kirkkaita värejään
ja loistamaan iloa ympärilleen ?