IRC-Galleria

Syksyllä 2005 me päätettiin, että halutaan oma. Oma pieni, josta olla ylpeitä. Kesti aikansa, ennen kun me tiedettiin millanen me haluttas ja millasella aikataululla. Loppuvuodesta 2005 se projekti aloitettiin todenteolla. Vaikka välillä meni pitkiäkin aikoja, että se unohtu taka-alalle..varsinkin sillon, kun ei nähty toisiamme viikkoihin.

Keväällä 2006, toukokuussa, sitä sitten tehtiin oikeen urakalla, tuntikausia päivässä, pääasiassa iltasin. Kyllä uni maistu niitten rupeamisten päälle kunnolla, molemmat ihan puhki. Mutta toukokuun lopussa meillä oli näyttää, että se joskus tulis oikeesti olemaan osa meidän elämää: jotain oli saatu aikaseksi.

Kesä ja syksy meni sit taas hiljaiseloa, molammat touhus tahoillaan, yhteistä aikaa ei juuri ollut. Mutta sitten keväällä aihe tuli taas ajankohtaseksi, nyt oli konkreettisesti jotain, mitä odottaa!
Toukokuussa 2007 me oltiin jo ylpeitä, tiedettiin, että enää muutama kuukausi ja se olis tässä..tai oikeastaan ne, monikko selvis tarkemmin tässä vaiheessa.

Syksyllä 2007 tuskallisten synnytyskipujen, pitkittyneen ponnistusvaiheen ja viimeistelyjen jälkeen ne kaikki kuusi pientä olivat siinä. Neljä identtistä ja kaksi identtistä, lähes samanlaisia kaikki.

Sinä päivänä kun ne kaikki kuusi olivat sylissä, oli ihmeellinen olo. Siinä ne nyt on. Jotenkin niin omia. Kaunista me odotettiin, muttei uskottu niiden olevan aivan niin ihania.

Kuten pohojam'maalla on tapana sanoa: Kohtalaasta yritetähän mutta priimaa pakkaa tulemahan!

Kiitos Marika yhteisestä projektista, varsinkin sen tuloksesta!

Ps. Tietämättömille: kyseessä on siis opinnäytetyön synnytysprosessi