IRC-Galleria

NAULA AIDASSA!

Lue toki koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä
onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa
hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana
poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä
pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja
aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän
kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että poika vetäisi aidasta pois yhden
naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että
hän
oli poistanut kaikki naulat.

Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa
työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää
saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia
arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan
samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi
- haava on yhä olemassa." Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin
ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut
hymyilemään ja rohkaiset sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he
lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.