Viime yö sit meni vähillä unilla sivusta seuratessa voimattomana... Voi kun voisin edes auttaa jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että en osaa mitään tai kykene mihinkään. Pieninkin ääni saa valpastumaan ja jähmettää suolapatsaaksi...
Voi kun voisin antaa osan omasta elämästäni ihmiselle joka on niin äärimmäisen tärkeä. Ajatukset vaan liikkuu menneessä ja siinä kaikessa mitä olemme yhdessä tehneet onhan tietysti kaiken tämän keskelläkin hyviä hetkiä jotka ovat saaneet nauramaan.
Mutta ihmiset jotka tuntevat minut sanoisivat nyt etten ole oma itseni vaan haamu todellisesta minästäni. Ystäväni minä tarvitsen nyt teitä ja tukeanne myös jatkossakin mitä suurimmassa määrin. Tuntuu siltä kuin omat siipeni eivät enää jaksaisi kannatella minua *ja se ei johdu totisestikkaan painostani :o)*. Teidän ei tarvitse keksiä lohduttavia sanoja riittää että olette lähelläni ja puhutte vaikka kukista, minihameisista tytöistä tai jostain ihan muusta. Auttakaa mua ajattelemaan jotain muuta kuin tätä ja tulevia vaikeita hetkiä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Mitä muistat? 27.04.
- Ei enää jaksa niin kuin ennen... 11.01.
- Kipeenä... 16.12.
- Pitäis varmaan varoo mitä toivoo... 03.12.
- Tänään juhlitaan! 28.11.
- JES!!! 07.10.
- Lääh... 25.08.
- Hmm... 18.08.
- Hmm... 13.07.
- Miten niin huomaa...? 24.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
- ▶ 2008 (13)
-
▼
2007 (15)
- ▶ marraskuu 2007 (4)
- ▶ syyskuu 2007 (3)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ toukokuu 2007 (2)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ 2006 (21)