IRC-Galleria

Mulmulmulmulmul.
Maistuu! Teen jopa kotitöitä! Tai no, pyykkään, mutta on sekin aika paljon minulta. Heräsin aamukuudelta! Iltapäivällä sitten pienet päikkärit.
Onpas katkonaista.
Ai että kun on taas mukavaa.
Mulmulmulmulmul ja läyh.

Olenpas onnellinen. Mukavaa.
Mull, läyh ja gll.

Eihän ne tilanteet sitten mihinkään loppuneet. Tiistai oli aika tapahtumaköyhä päivä, mutta keskiviikkona sitten tärähti taas. Ei siitä sen enempää kuin että idiootit vois opetella pitämään turpansa kiinni asioista, jotka ei niille kuulu. Rrrrrsyttää ja vihastuttaa, mutta nytpä olen puhunut suuni puhtaaksi ja se ois niinkun siinä se. Hyvää loppuelämää vaan Sulle, ei tartte olla enää missään tekemisissä. Itsepä olet asiasi siihen pisteeseen ajanut. H i e n o s t i. Tiedät kyllä, kuka olet.

Nyt alkaa oikeasti riittämään actionit tälle viikolle.
Heräsin tänään siihen, että ihan kuin ovellani olisi käynyt joku. Ovi siis kuulosti siltä, kuin joku olisi sen sulkenut. En ole vasta herättyäni mitenkään skarpeimmillani, joten luulin ensin kuvitelleeni sen. Nousin ylös, ja huomasin, että Tempon tassuhaava oli taas auennut ja eteisessä oli veritahroja. Ei muuta kuin koiran tassu uudestaan pakettiin ja lattioita moppaamaan. Rupesin sitten pukemaan päälleni, kun yhtäkkiä soi ovikello. En ehtinyt ihan heti avaamaan, kun oli vaatteidenvaihto kesken. Silloin kuuluu oven takaa miesääni; "Täällä on poliisi, avaa ovi!" Säikähdin ihan pirusti ja ryntäsin ovelle. Avasin oven ja sen takana seisoo kaksi virkapukuista poliisia. Pyytävät päästä sisään ja ottavan koirat pois. Joku naapureista oli huomannut, että oveni on auki, koira juoksee irti ja rappukäytävässä on verta. Yritän siinä sitten vastaheränneenä ja säikähtäneenä selittää parhaani mukaan, kuinka Tempo loukkasi tassunsa torstaina ja että heräsin niinkuin oveni olisi käynyt, että ovi on joko jäänyt minulta huonosti tai sitten pojat ovat sen itse avanneet, jos kerran Tempo on rappukäytävässä ollut. Poliisit kuuntelevat tarinaani ja kiertelevät samalla kämppääni ympäri. Tulevat ilmeisesti siihen lopputulokseen, ettei asunnossani ole tapahtunut minkäänlaista murhaa, toivottavat hyvät päivänjatkot ja kehottavat moppaamaan rappukäytävän.
Jestas, että säikäytti heti aamutuimaan. Kävin sitten nopeasti moppaamassa rapussa, Tempo oli ehtinyt parissakin kerroksessa siellä tassuttelemaan verta ympäriinsä.
Olisi kiva tietää, kuka tämä naapuri on ollut, joka ilmoituksen on tehnyt, jotta voisin mennä selittämään saman kuin poliiseillekin, etten saa mitään hullun murhaajan mainetta.
Mitähän vielä? Neljän päivän sisään veren moppaamista, ampumavälikohtauksia, poliiseja ja vähän lisää veren moppaamista.

Eipä ole varmaan ikinä pelottanut näin paljon. Olin sitten todistamassa erään kotimaisen vähemmistön aseellista välienselvittelyä keskellä Väinönkatua. Kädet tärisee vieläkin.

edit: jahah, Iltalehti kertookin asiasta netissä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808098072917_uu.shtml

Mun kämppä haisee raudalle.
Tulin aiemmin töistä kotiin, ja Tempo olikin järjestänyt kivan yllärin. Se oli taas onnistunut jotenkin keplottelemaan itsensä koiraportin väärälle puolelle, ja oli rikkonut jalkansa johonkin vielä hämärän peitossa olevaan esineeseen. Verta oli joka paikassa, kun raukka oli armaan hädissään tepastellut ympäriinsä. Sohvalla se jäljistä päätellen on makoillut aika kauankin ja roikottanut rikkinäistä tassuaan laidan yli, koska sohvan vieressä on pieni verilammikko.
Ei muuta kuin koira ammeeseen ja vahinkojen tarkistus. Vasemman tassun kannuskynnen takana on sellainen kiva repeämä, joka ei onneksi enää vuoda, mutta kipeän näköinen se on. Piti loppujen lopuksi pestä koko koira, kun se oli onnistunut tahrimaan itsensäkin vereen.
Oli kyllä jotenkin odotettavissa jonkinlainen itsensä telominen, kun tuo koira on niin kohelo. Onneksi ei tällä kertaa käynyt pahemmin, ja toivottavasti ei mitään pahempaa vielä satu. Mitähän tuolle portille tekisi, kun se ei enää tunnu tuota pidättelevän.

Jaujaujaujaujaujaujau!
Ehkä maailman paras ilta ikinä. Hymyilyttää ja kädet tärisee jajaja vaikka mitä. Nyt rupeaa muutkin sen huomaamaan, mutta väliäkös tuolla.
Ei vituta edes se, että työt alkais tuossa neljän tunnin päästä, enkä ole vielä edes käynyt nukkumaan. :S

O-ou. Olipas kivaa. Ja ihan yllättäen. Sais olla useamminkin. Niin ja oon jo nyt kotona (!), mikä johtuu isolta osin huomisesta Ale Pupi -vuorosta (!!) ja vielä isommalta osin sen parhaan seuran kotiinlähdöstä. Nyt jos vielä yrittäisi saada untakin.

Voi huh. Ei pitäisi ikinäkuunapäivänä valittaa, että elämä on tylsää, koska sitten ihan varmasti Herra Murphy laittaa lusikan soppaan ja antaa vuosien edestä actionia yhdelle päivälle. Ei enää tällaisia päiviä, kiitos. Meinasi jo ihan aikuisten oikeasti pelottaa, mutta onneksi sitten lopulta sain ehkä parhaimman mahdollisen vakuuden siitä, ettei tarvitse tässä kaupungissa enää ikinä pelätä yhtään mitään. Nyt minut on hyväksytty ja tiedän, että olen turvassa. Nyt tässä maailmassa on kolme ihmistä, joihin luotan kuin kallioon, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Arvostan, todella. Olkoon muut mitä tahansa mieltä tästä porukasta ja minun osallisuudestani siihen. Arvostelijat ja epäilijät pitäköön mielipiteensä ominaan, meikäläistä ei kiinnosta vittuakaan. Läheisteni puolesta oon aina huligaani.

Ei vittu. Eilisten keskustelujen ja tämänpäiväisen tekstiviestien selailujen perusteella tuli Ikävä. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Voisko tän elämän aloittaa uudelleen?