IRC-Galleria

Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten.


Ja kaikki laittaa :)

voima ikuinen,
kuin rakkaus hiljaa sydämeeni lipuen
saapuu aika loppumaton,
kuin purjevene meren aalloissa,
on ikäväni sinua kohtaan rajaton

la pour d´amour elikäs mie:I

mä tänä yönä olin allapäin,
voiko elämä mennä näin,

ihan yksinäni jäin.

yhtäkkiä sinä huudat sängyssäsi,
olet kai ikävissäsi

otat kädestäni kiinni,
huuto lakkaa

silitän sinua
omaa pientä ihmettäni

unta vastaan taistellen
silmät unesta lopsuen
puristat lujempaa,

nukahdat
hymy huulillasi

silloin tajusin,
sain kaiken mitä aina halusin

-hippulalle, rakkaudella äiti-

hippulalla oli tänään neuvola:


5viikkoa

painoa 4285g (3305g), 55,7cm (50cm) , päänympärys 38,8cm (35cm)

*suluissa olevat on syntymämittoja*

Nimiehdotuksia otetaan vastaan

Hippulan synnytys
Supisteluja sateli enemmän ja vähemmän tiheään muutamien päivien ajan, hieman irtoili myös limatulppaa mutta näytti siltä että lähtö ei tule sitten koskaan. Kaksi päivää ennen laskettua käveleskelin käytävällä ja yhtäkkiä tuli semmonen olo ettei tässä kauaa kestä. Lauantaina (39+6) olin koko päivän kipeä ja häpykummun alla tuntui outo paine , sain kuitenkin yön nukuttua itkettyäni ensin kukka-amppelin puolesta kun ukko oli sen unohtanut kastella ja se oli vinossa. Yöllä heräsin muutamaan kovaan supistukseen mutta siinäpä ne. Sunnuntaina 8.4 sitten heräilin yhdeksän aikaan ja outo paine oli senkuin kasvanut. Pyöriskelin koneella tovin juttuja lukemassa ja sitten menin vessaan. Olisittepa nähneet minun ilmeeni kun pikkuhousunsuojaan oli tullut tuhruvuotoa ja limaa ! Miehelle huusin että nyt sitä tulee ja varmasti tulee lähtö kun vertakin tulee! Supistelut alkoivat säännöllistymään melkein heti ja kymmenen/yhdentoista maissa olin jo 5-10 min välein aika tuskissani, pyörittelin lantioita, pakkasin sairaalakassia mattimyöhäisenä tajuamatta mitä kaikkea vielä puuttuu ja löpisin puhelimessa (siltikään en uskonut että lähtö tullee oikeasti nyt). Yritin syödä muttei siitä mitään tullut. Iltapäivällä supistukset tulivat jo 5- 7min välein ja miehen kanssa pelattiin uuno-pelikortteja muutama erä muttei keskittyminen enää siihen riittänyt vaan painuin suihkuun nelinkontin lattialle ja mies hieroi selkää. Jossain vaiheessa soitin laitokselle ja sanoivat että taitaa kuulua taudinkuvaan että tervetuloa sitten kun et enää kestä olla kotona.
Klo 16 aikaan sitten lähdettiin sairaalaa kohti ihan rauhallisilla mielin, mieskin ajoi ihan nopeusrajoitusten mukaan. Kätilö tuli avaamaan oven meille ja jätti miehen aulaan ja mentiin tutkimushuoneeseen. Olin sormelle auki, olin että ei v*ttu saman verran ku olin ollut jo monta viikkoa. Otettiin käyrää ja supistuksia tuli edelleen. Kätilö tokaisi että voit mennä kävelemään ettei tässä ole mitään tapahtumassa (supistukset ei näkyny monitorilla lopussakaan) vaikka olin jo tosi kipeä, että voisin ottaa peräruiskeen ja kattoa tapahtuuko mitään. Olin ihan maassa ja meidät ajettiin tunniksi käytävälle odottelemaan jona aikana otettiin uusi äiti sisälle. Olin ihan kyrsiintynyt koko tilanteeseen ja siihen että piti odottaa vaikka olin jo kipeä ja olisin halunnut jotain kipulääkettä. Viiden aikaan sitten tuli virolainen mieslääkäri ja kätilö ja lääkäri tutki minut, kahdelle sormelle auki, kalvorakko pullottaa. Siinä olin jonkin aikaa käyrällä jonka jälkeen sain peräruiskeen ja menin suihkuun sen 20 minuutin vessasession jälkeen, aina kun luuli olevansa valmis niin melkoinen varpusparvi pölähti uudelleen! suihkuteltua aikani minusta otettiin verinäytteitä ja sitten olinkin jo tervetullut synnytyssaliin. Miehen kanssa sitten oltiin salissa, mies meni käymään kotona vielä kun kiirettä ei ollut ja mie join teetä. Joskus 19 aikaan sain vasta kipulääkettä, petidiiniä joka oli ihan sama kun olisi mehukattia ruiskutettu selkään, ei mitään tehoa. Saleissa oli kiire ja kätilö kävi vain pyörähtämässä harvoin ja sitten vaihtui vuoro 8 aikaan ja sain kätilön suoraan helvetistä! Ilokaasua aloin nappailemaan siinä 7 aikaan ja vaikutti kipuihin hyvin, taisin kiskoa sitä liikaa (7tuntia) ja olinkin alusta asti aika pöhnässä siitä (itse en kyllä tajunnut) hihittelin ja välillä voivottelin ja sain kuulohäiriöitä (imin loppuajasta ilokaasua aina niin kauan että henki ei meinannu enää kulkea) . Klo 20 lääkäri tuli ja olin 4 senttiä auki, hän halusi puhkaista kalvot, meinasin mennä paniikkiin että ei... (johtui varmaan siitä punktioajatuksesta missä on se keskenmenoriski) kuulin vain kun kätilö kysyi lääkäriltä että piikillä vai koukulla, olin ihan paniikissa ennenkuin tajusin etteihän se tee kipeää, kiskoin kaasua ja lääkäri ronkki tosi kovakourasesti ja alusastiaan ropisi melkein litra lämmintä vettä + pari maksivaippaa myöhemmin. Sain samalla myös tuonne alapäähän jonkin puudutteen ilmeisestikin paracervikaali puudutteen jos oikein ymmärsin , ainoa ilokaasun lisäksi mikä toimi, vauvalle laitettiin pinni päähän samalla (syke). Olin jo aika väsynyt kivusta ja supistuksista jotka tulivat salakavalasti päälle. Kätilöä ei edelleen näkynyt juuri koskaan onneksi oli mies käyttämässä minua niiden letkujen kanssa vessassa ja vaihtoi minulta vaippoja kun lapsivettä lorisi jalkoja pitkin. Tämän jälkeen tajusin minkä virheen olin mennyt tekemään kun pyysin epiduraalipuudutusta, sen vuoksi joutuu tippaan ja verenpainemittaukseen 5 minuutin välein ja hapetusarvoja katsotaan samalla. Olin niin tympääntynyt letkuihin ja siihen etten kätilöiden kiireiden takia ollut päässyt edes ammeeseen aiemmin kun piti olla vain sängyssä kiinni kun ei ollut lupa liikkua. Mies auttoi ja tuki todella hyvin. Klo 24 aikaan tuli anestesiologi laittamaan epiduraalia mikä oli helvetti, ei odottanut että supistus loppuu ja monta piti minusta kiinni ja sillä neulalla se osu johonkin hermoon ja mulla jalka nytkähti. Tämän jälkeen alkoi mulle kamala huuto että älä liiku voit halvaantua jos liikut ja miksi liikuit ja mie yritin sen itkupaniikin keskeltä sanoa että se osu hermoon, loppujen lopuksi se sai laitettua sen epiduraalin ja ärisi siinä vielä jotain, ihan kuin sitä ihminen tahallaan haluais halvaantua! Ja tadaa yksi kivuton supistus ja siihen loppui se ihanuus puolentunnin neulalla tökkimisen jälkeen ja ne kaikki letkut ihan turhaan! Mies meni ennen yhtä käymään kahvilla ja olin jo tosi kipeä, kouristelin sängyllä ja sain perkele vielä oksitosiinia suoneen että supistukset lisääntyis ja sitten tulikin alle 2 min välein ja välillä tauotta supistuksia, sain onneksi siltä kusipää kätilöltä ruikutettua että lopeta se tiputus. Laitoin viestiä miehelle että äkkiä takaisin olin jo niin tuskissani että lopetuspiikki olisi ollut helpotus. Olin kahden aikaan 6 senttiä auki ja ilokaasu vietiin pois kun olin kuulemma niin sekaisin siitä, kätilö oli tosi tympeä äkäisi vain kaikkea ja oli just semmonen ettei kiinnosta ollenkaan. Oli papereihin kirjoittanut että todella kipeä äiti. Yritettiin saada nukutuslääkäriä paikalle että olisin saanut lisää epiduraalia muttei se joutanut, joten se kätilö ruuttasi annostelijasta itsekseen sitä lisää mutta sama se sille kun ei toiminut niin ei toiminut. Tässä välissä särjin puhelimeni, tipahti lattialle viestiä kirjoittaessani miehelle ja silloinkin kätilö huusi että puhelin pois! olin että joo kait sitä saa miehelle sanoa että kohta se tulee että tule tänne että kerkeät. Yritin pissiä alusastiaan mutten tuntenut oikein lihaksia kun pää painoi joten piti katetroida ja senkin kätilö teki tosi kovakourasesti. Oltiin miehen kanssa siinä uskossa että kyllä aamulla syntyy kun näin etenee. Kätilö tuli taas puolta tuntia ennen ponnistusvaihetta ja sanoi että laitetaan minispinaali jos ei ole auennut enempää, sitä ennen olin tuntenut hassua ponnistamisen tarvetta vähän muutaman supistuksen ajan mutten tajunnut sitä. Siinä se sitten kopeloi ja ilme meni vähän kummalliseksi,- kuule tämä on täysin auki, huomasi että hänkin tajusi kuinka kipeä olin kun alle puolessa tunnissa aukes 6---) 10, sain siis alkaa ponnistelemaan ja mies siihen että hyvä kulta se on loppusuoralla. olin että ei auta tässä kestää ikuisuus. Ensin ponnistin kyljeltäni joku 15min meni semmoseksi ähräämiseksi kun ei uskaltanut ponnistaa kunnolla sen kivun läpi, tuntui että peräreikä hajoaa sitten pääsin kätilöiden jäkättämisen jälkeen selälleni puoli-istuvaan sukka-asentoon (kätilö huusi että rauhotu, hengitä syvään, älä kouristele, laske se käsi, KUULITKO , ) yritäppä siinä rauhottua kun se omalla käytöksellään hämmensi minua lisää (mies oli samaa mieltä). Mies tuki niskaa sen aikaa mitä sai sekin sitten kiellettiin:) olin jo etten kuunnellut sitä kätilöä en halunnut sen pilata sitä hetkeä ja hyvin siinä onnistuinkin. Pää alkoi tulemaan suhteellisen nopeasti ja ollessaan puoleksi ulkona hippula käänsi päätä poskelta toiselle, lastenhoitaja,kätilö ja mies naureskelivat ihan hirveänä ja kätilö sanoi että onpas synnyttäjän lantio kun vauva nuin mahtuu pyörimään kanavassa. Mies oli ihan intopiukeana kun alko pää näkymäänSmile pää tuli aika nopeasti ulos ja sitten vielä pari ponnistusta kun kätilö auttoi olat ulos ja sitten vauva solahti ulos ja isä ja äiti itki jo ennen kuin vauva. Vauva oli pari minuuttia minun jalkojen alla en nähnyt ollenkaan sitä ja mies otti kuvia ja itkettiin ja mies katkasi napanuoran ja siitä otettiin näytteitä , kuivasivat vähän vauvaa ja ilmeisesti antoivat lisähappea vähäsen kun oli rohinaa keuhkoissa . Äkkiä vauva parahti ja lastenhoitajan ja isän mielestä Terve vauva. Sitten sain tuon limaisen, lämpimän vauvan rinnalle joka heti tapitti minua isoilla silmillään ja heti siinä tajusi ettei sillä hätää ole. Sen jälkeen vauva annettiin isille ja minua paineltiin ja ponnistin istukan ulos n,20min päästä vauvan syntymästä, ei tarvinnut leikata välilihaa olin ihan että älä kuseta. Alle sentin repeämä tuli ja siihen 3 tikkiä mitä ei kuulemma olis välttämättä tarvinnut. Inhottavalta kyllä tuntui ne tikkaamiset kun ei malttanu kätilö oottaa että puudutus toimisi. Siinä sitten kävin suihkussa minne meinasin pökrätäWink saatiin kahvia ja pullaa ja leipää ja mulla oli niin jano että join kahvimaidotkin jotka oli hienossa astiassa:) siinä ihmeteltiin ja sitten mentiin osastolle ja isä lähti kotiin. Poika meni vauvalaan kun loppuvaihe oli niin raju. Eihän siinä uni tullut, radiosta tuli mombasa -laulu ja seinällä oli taulu missä kaksi lasta katsovat pientä purjevenettä, ja voin vannoa kun suljin silmät niin tunsin sen meren tuoksun enkä ikinä ole hengittänyt niin vapaasti!

faktoja.
rv 40+1, 9.4 klo 2.48
3305g, 50cm, py 35

apgar pisteet 8 ja 8 - väri - ärtyvyys
kivunlievityksenä, kaurapussi, suihku, ilokaasu, pcp, epiduraali, petidin.

kokonaiskesto 17h (sairaalan papereissa 14)
i vaihe 13t 15 min
2 vaihe 33min (ponnistusvaihe)
trt - tarjonta
jälkeisvaihe 20min

lähtöhän se tuli samana päivänä 40+0, hippula syntyi 9.4.2007 klo 2.48 3305g/50cm rv40+1
väsyneitä ollaan mutta niin onnellisia!

;)

37+5

vauvan painoarvio 3,1kg, paikat pehmenneet mutta kiinni, ei kuulemma tällä viikolla lähtöä tule.
Verenpaineet sun muut hyvät.
Ihana perjantai-ilta, nämä ovat sitten niin rattoisia kun tuota sosiaalistakin elämää on raskaana olevilla paljon ja meistä ollaan hyvin kiinnostuneita varsinkin viikonloppuisin.
*takaisin tvhelvettiin*

da flunssa
da kotiin linnottautuminen'
da nousuhumala
da hauskuus
da 6.15 kulta lähtee töihin
da 6.33 kankkunen and lonely lonely day start