IRC-Galleria

LileCa

LileCa

koira on proosaa, kissa on runo
minä.. aina ja ikuisesti.. kummassa vika, kanssaeläjissä vai minussa? okei ehkä mielipiteeni ovat hyvin vahvoja sekä miettimisen arvoisia, mutta pitääkö minun siitä kärsiä jos te ette niihin tyydy?

miksi ihminen ylipäätään tykkää tuoda kaiken paskan esille mutta on hyvin nihilisti tuomaan mitään positiivista?? eikö tälläinen eteneminen luo meistä kyynisiä, heikkoja ja taipuvaisia pahaan?

EEEI VÄLTTÄMÄTTÄ... se voi luoda myös yksilöitä jotka käsittelevät pahan itseään kasvattaen, voimme olla kyynisiäREALISTEJA sekä heikkoja mutta sisimmältään VAHVOJA, sekä taipyuvaisia pahaan MUTTA ILMAN PAHAN SUOPUUTTA.

tällä meinaan sitä että okei maailma on paska elää ja niin pois päin.. mutta tarviiko se elämä elää pilaamalla muiden elämän, oman elämän ja siinä sivussa sitten tulevien ihmisten elämän? eikö voisi vaihtoehtona pitää sitä että loisi hyvää, rauhaa, ymmärtämystä, älyä käsitellä paha, sekä että ei antaisi pahan mustata omaa mieltä.

MINUSTA EI IKINÄ TULE PAHAA, luulitte mitä luulitte ja kuvittelitte mitä kuvittelitte.

kaksi asiaa pitää muistaa kun astuu tähän pallolle: kun kumartaa,pyllistää. kun jokin ovi sulkeutuu, jokin myös avautuu.

käykää hyvin

-LileCa-

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.