IRC-Galleria

~Viimeinen lehti~

Syksy saapuu taas pelotellen
viimeisetkin lehtivihreän sävyt
muuttumaan toisiksi.

Syksyn kirjo nauttii loistostaan
esitellen värejään kateellisille:
Vihreille kuusille ja männyille,
harmaille ja mustille ihmisille
joiden mielen on vallannut synkkyys.

Puut väreillään, yrittävät muistuttaa ihmistä
kauneudesta, jonka vain he saavat aikaan
Syksyn kirjosta.

Ennen talvea kaikki on hyvin
Kaikki on kaunista ja koskematonta

Kylmyys lopulta tuhoaa tuon kaiken
vaihtaen maailman toisenlaiseen kauneuteen.

/Valkeuteen maailma pukeutuu
sillä on häät./

Valkeuden keskellä viimeinen
yrittää sinnitellä
Lopulta viimeinenkin putoaa
valkealle hangelle, jättäen jälkeensä vain luurangon.
/Tumman yksinäisen puun./

***

Arvostelu (by merivuokko):

Hieno runo, kiva kun olit ottanut valmiin aiheen :)
Jossain kohtaa ehkä vähän töksähti,
olisin kaivannut runoon enemmän kauniita yksityiskohtia.

"Valkeuden keskellä viimeinen
yrittää sinnitellä
Lopulta viimeinenkin putoaa
valkealle hangelle, jättäen jälkeensä vain luurangon.
/Tumman yksinäisen puun./"
Juuri tuota tunnelmaa halusin tuon otsikon alle,
luit ajatukseni, hyvä! :D

"Syksyn kirjo nauttii loistostaan
esitellen värejään kateellisille:
Vihreille kuusille ja männyille,
harmaille ja mustille ihmisille
joiden mielen on vallannut synkkyys."
Hienosti ajateltu ja kirjoitettu :)

Kokonaisuus oli OK, numeroksi 9.