IRC-Galleria

Jani: Isä, miten sinä ja äiti tapasitte?
Isä:Voi poikaseni, se vasta onkin romanttinen tarina. Eräänä iltana äitisi oli kävelemässä puistossa silloisen poikaystävänsä kanssa. Siinä minä sitten olin, puskissa piilossa. Alasti. Nappasin esiin veitsen ja viilsin sen runkkarin kurkun auki. Äitisi itki ja rukoili, että etten tappaisi häntä minun nauraessa mielipuolisesti. Kun olin seksuuaalisesti hyväksikäyttänyt häntä monilla, monilla tavoilla, olin aikalailla kypsä tappamaan hänet. Mutta hän maksoi minulle, että veisin hänet vihille.
Jani:Mutta isä...
Isä: Hahaa, hyviä muistoja, hyviä muistoja tosiaan. Nyt rakastele minua.

Morning Glory

-No heipä hei poikaseni mun. Kuinkas se sinun syöpäsi jaksaa? Yhä tappava? Sinullahan ei näköjään olekaan yhtään hiuksia päässä. Johtunee varmaan tuosta sinun parantumattomasta sairaudestasi?
-Isä, minä vihaan sin...
-Turpa kiinni ja suutele minua, senkin kävelevä tautipesäke.

IHKUTESTI<3333


[x] Haista vittu.


Ja näin ikään. Hyvää päivänjatkoa.

Rakas päiväkirja. Vituttaa. Ei tullut taaskaan uni silmään. Katsoin läp yön leffoja (JFK, Laurel Canyon ja Good Night and Good Luck), paijasin elukoita ja söin mansikkapiirakkaa. Kun aamulla hetkeksi torkahdettuani avasin jälleen television, ruutuun pamahti Anneli Jäätteenmäki poolopaidassa. Silloin itketti.

Jani uudestisyntyi maailmaan eräänä pimeänä päivänä. Aika nopeasti näki että hänestä tuli mies. Perhe oli pikkuinen ja he elivät loisteliaisuudessa. Koulussa hän oli kaikkien kiusaama, siellä häntä ei mulkoiltu.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kiinnostamaan juopottelu, niinpä huviksi tuli taskumatit.

Jani kehittyi kahdeksannellakymmenellä varsin pelottavaksi. Päähänsä hän sai tummanruskeat hiukset, sekä siniset silmät.
Armeijan käymättömyydestä seuraten hän oli hyvin jalo. Lempiruokaansa vehnäpuuroa hän sai työskennellen jousensuoristajana.

Jani tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan autokaupassa. Alkoholia hän juo kunnes kuolee.

Hän koppasi itselleen puolison jonka kanssa meni vahingossa naimisiin.

Sen pituinen se.

Dear diary, today was a grand day,
Took a bath and a spot of tea,
I did the New York Times crossword puzzle,
Listened to a symphony.
I think I'll go for a leisure drive now,
see what this good day will bring.
Life is good
Love, Rodney King

Dear Diary, today was a great day,
Papa and I picked wild flowers,
Mama joined and we layed in the sunshine,
then we sang and danced for hours.
I know tomorrow will be even better,
so the Good Lord I thank,
I'll write more later,
love Anne Frank

Dear Diary, today was a great day,
I bought myself a brand new horse,
she's strong and fast, and so very beautiful,
and just a little wild of course.
I know tomorrow,
I can tame her, if I only believe,
So wish me luck diary
Love, Christopher Reeve

Koulu on sitten virallisesti loppunut, vaikka tuntuu siltä, että vimeisen viikon mukanaan tuomia rasitteita maksetaan vielä aika kovalla kädellä. Mitä koulusta jäi sitten käteen? Lasku ja ruusu (jaettu Paras näyttelijä palkinto Arasalon pojan kanssa). Ja siinä se. Tuntuuko minusta, että kehityin näyttelijänä tuon kymmenen kuukauden ja 4500 euron jälkeen? Ei.
Sinällään, koulu oli jokseenkin kelpo, mutta en voi rehellisesti sanoa, että se olisi ollut kaiken tuon rahamäärän arvoinen. Opetuksen taso oli aika heikkoa (tässä kohtaa voin kyllä puhua vain itseni puolesta ja vain omasta linjastani), eikä linjavastaavaakaan oikein tainnut kiinnostaa mitä siellä tehdään ja milloin.
Toisaalta, sain mielestäni solmittua ihan hyviä kontakteja joidenkin Alan Ihmisten kanssa, ja syksyllä olenkin mukana Skeleton Crew-produktiossa. Olen myös varmempi siitä, että minulla saattaisi olla jonkinlaisia mahdollisuuksia päästä eteenpäin toiveissani tulla näyttelijäksi (korjatkaa jos olen väärässä, ei minua ainakaan päin naamaa tullut kukaan paskaksi haukkumaan ja sain omasta mielestäni joiltakin jopa aika rohkaisevaa palautetta). Toivottavasti tuon kymmenen kuukauden aikana tapahtui sitä niinsanottua verkostoitumista.
Ja mikä parasta, tutustuin aivan loistaviin uusiin ihmisiin, joiden kanssa kyllä haluan olla yhteydessä ehdottomasti jatkossakin.

Rakas Päiväkirja. Puhun nykyään paljon itsekseni. Surmasin myös pikkupojan sorkkaraudalla. Olenkohan tulossa hulluksi?