IRC-Galleria

Viime yönä noin kello puoli kuusi osoitin runollista lahjakkuutta mun sängyn jalkopäähän pudonneeseen traakkipuun lehteen:

Sit saa saa saa
saa saa
saa taas
seevitamiinia

Raa
raa
raa.

Raappana.

Virkkaisko psykedeelisen kukan
vai
neuloisko vaan jonkun
psykedeelisen osan...

Lattialla kävi vieraita. Nukahdin puolenyön jälkeen, keittiössä joku kai puhui vielä kaurapuuron rekombinaatiosta.

Aamulla ainoa merkki eilisestä oli mun virkkaamaan valtavaan oranssinkirjavaan tosi mauttomaan pipoon suljettu nukkuva painajainen, kaikki sen karvat oli pystyssä. Lattialla lojuvaan kuittiin joku oli kirjoittanut:

Meduusa - teema toistuu kaikissa hänen teoksissaan yksinäisyyden (toisaalta yhtenäisyyden) symbolina.

Hei moi hampun muisto. Muistaks mun ruudullisen kesämekon? Huomenta, mä sanoin kello yheksän aamulla.

Sen rouvan korvakorut oli viidenkymmenenkaraatin kultaa eikä se kumminkaan tunnistanut niitä sieniä jotka kasvoi sen postilaatikon alla. Yrjönkadun ja Ratakadun kulmassa se poliisi maistoi jo mullan ja katkoessaan juuria se kuvitteli miten sen vaimo osottas suosiotaan ja ilme sen kasvoilla oli pyhä ja töissä mä katkasin taikinannuolijan ja...

Muistaks mun pilkullisen kesämekon.