IRC-Galleria

Kadun aurinkoisen puolen valitsen, asemalle kävelen
Sut kohta kotiin saan
Mustat päivät ovat tänään jäänet taa
En malta murjottaa
Laiturille matkustajiaan juna karistaa
Voin hetken odottaa
Mä seuraan kuinka katseillaan
Etsii parit parejaan

Kun sinut nään
En hetkeen pysty hengittämäänkään
Ja sydän tahtiaan tarkistaa

Ikävään ei sieluriepu jääkään nääntymään
Yksinäisen arvet lääkitään
Surkeuteni helpottaa
Ja mustat päivät jäädä saa

Ilmamassat vyöryy etelään vievät kesän mennessään
Keliin kolenevaan jään
Lehmuksetkin luopuu lehdistään
Joutuu värjöttelemään
Mä kiirehdin sun syliis lämpimään, lämmittelemään
En kaipaa enempää
Sinne eivät pahat henget nää
Painajaiset hellittää


Elokuinen aamuyö
Odotan ja odotan
Vaikka tiedän ettet tuu
Silti ulos tuijotan
Tunteitasi loukkasin
Kun olin itsekäs niin
Turhaan mieles myrkytin
Niin turhaan riideltiin

Tänä yönä muistan hyvän ajan sen
Silloin olin onnellinen
Tämä elokuinen yksinäisyys
Saa sulle laulun laulamaan

Antaa syksyn tulla vaan
Tuokoon myrskyn tullesssan
Kun silmiis katson
Uskon; me rakastutaan
Vielä uudestaan
Kohti uutta parempaa
Huomista sinun kanssasi kulkea saan
Siis tulla jo syksy jo saa

Tunti pitkä jo on
Verkalleen kelloni lyö
Ei aika suostu auttamaan
Yksinäisyys mua syö
Katu valojaan
Ikkunaani heijastaa
Vaikket tänään tuliskaan
Jaksan odottaa


eipä kummempaa
tänään mättää
aivan yhtälailla kuin
mätti eilenkin
kulkupeli piiputtaa
ja aivan ilman syytä
kantakapakkaan
saan porttarin

mä lupasin kai rakastaa
sua kahtasataa sitä rataa
vaikken aina jaksaa sataakaan
se on totta, kiellä en
kovin suurta unelmaa
en saavuttanutkaan

se on totta, tiedät sen
parhaani tein kuitenkin
ja vaikka ei aina kaikki
myötäsukaan kuljekaan
yhtäjalkaa aina vaan
samaan tahtiin tallataan

hakivat sen pois
olohuoneen uuden sohvakaluston
ja aallon maljakon
vaikka maksamatta ois
enää pari erää
pois ne kerää kai
alta asunnon

parhaani tein kuitenkin
ja vaikka ei aina kaikki
myötäsukaan kuljekaan
yhtäjalkaa aina vaan
samaan tahtiin tallataan