IRC-Galleria

Se oli silloin,
kesällä kauan sitten,
aina kun illoin,
laskin tyynyyn painavan mielen,
raskain rinnoin,
en ole ollut yhtä kuollut

Se oli vain hetken,
koska en tiedä tarkkaan,
minkä retken,
tarkoitus olisi ollut ilman,
kun kaikki jäi kesken,
olla pelkkää näytelmää

Sain teidät heltymään,
vaikka ei olisi pitänyt antaa,
anteeksipyyntöjä kertymään,
vanhan miehen lippaaseen,
jouduin kuitenkin pettymään,
et tullutkaan minne muutkin

Tästä en voi jatkaa,
vaikk' ei tien päätä näy,
minne aion karkaa,
ei teitä sääliks' käy,
kukaan ei voi seuraa,
kunnes on matkani täys

Ei yksikään saa tietää,
et perässäni on koira,
eikä sekään voi kieltää,
ettei ikinä kiinni saa,
aion niin kovaa rientää,
se tuupertuu ja jää

Siitä ei ollut enää paluuta,
kun usva edessäni nousi,
tiedän ettet lohduta,
ettet enää ikinä,
kun ei ole kotia jonne tahtoa,
pian tuli pimeä

Tahdoin kainaloosi nukkumaan,
tuntea kuinka lämmin on,
hämärä joka korvaani soittamaan,
alkoivat urut,
saivat minut tukehtumaan,
syvyyden tummaan syleilyyn

Nyt kun makaan tässä,
harmaata pimeämmässä,
on tunne kuin orvolla,
et tullut minua tukemaan,
kainaloosi hakemaan,
niin pitkään sain olla,
kunnes minut laskettiin,
pyhyydellä siunattiin,
minua et enää koskaan,
pysty koskettamaan.