Se olisi enää kolme viikkoa synttäreihin, jippii!
Mutta asiaan.
Tässä olisi kolme viikkoa asuttu yhdessä,
kaksi viikkoa menia iak perseelleen, tapeltiin ja sovittiin, sit taas tapeltiin lisää.
Nyt ollaan puhuttu kaikki asiat hyvin ja sovussa eletty.
Vihdoinkin ollaan kunnolla oltu yhdessä ja vietetty laatu aikaa.
Avopari, hui, niin vakavaa.
Mutta minä totta vie olen vakavissani.
Kuten tänäänkin uhosin tuossa äsken sängyssä ihanan yhteisen hetken jälkeen,
että aion tehdä Inkasta maailman onnellisimman naisen ja minun vaimoni.
En tahdo kahlita häntä henkisesti (fyysisesti aina välillä ;) ) vaan haluan,
että hän tuntee itsensä vapaaksi seurassani.
Siis, etten tee hänestä mitään talousorjaa tai muuta.
Tahdon kuunnella häntä ja rakastaa.
Rakastaa enemmän kuin ketään koskaan.
Olen niin onnellinen.
Kiitos.
PS. Rakastan sinua <3