IRC-Galleria

-Muistojen virta, osa I-


"Miksi kukaan ei pidä minusta?"
Pienen nelivuotiaan ajattelua.
Se tyttö itki yksinäisyyttä.



"Haluan olla poika. Poikia ei kiusata."
Ensimmäisellä luokalla olevan tytön ajattelua
matkalla kouluun.

Koko matkan, lyhyen matkan, tyttö itki



"Ei se satu. Ei kukaan kaipaa."
Tyttö viidenneltä luokalta ajatteli,
kun harkitsi tosissaan autotielle juoksemista.

Eipä enää itkenyt.



Nyt se tyttö on tässä.

Itkien pientä poikaa.



Poika kokee parasta aikaa sen,
mitä tyttö on kokenut.
Henkisen ja fyysisen kiusaamisen.


Haavat ovat vielä auki.
Tuoreet haavat.
Syvälle sisimmässä


Ne eivät katoa. Ne säilyy aina.

---

-Muistojen virta, osa II-



Vielä vuosienkin päästä,
meidän aikamme jälkeen,
joku joutuu kokemaan saman,
kuin me kaksi.




Ikuisia kyyneleitä,

ikuisiä ajatuksia.





Ei toivoa pelastuksesta


Kunnes joku tulee,
lausuu kaksi kaunista sanaa.



Ja koko muu maailma unohtuu.

---

Molemmat runot on omistettu pienelle pojalle nimeltä Ville Hartikainen. Pelkästä myötätunnosta.
Sekä pelastajalleni, omalle Lauralleni <3