IRC-Galleria

(tässä paljastuukin jo kenen näkökulmasta tarina on kirjoitettu)

Kidnapatut, Osa 2.

Aloin panikoida, toivottavasti Billille ei ole tapahtunut mitään...Sitten aloin miettimään realistisemmin, tämä on varmaan vain teinityttöjen tekemä pila ja kaikki on kunnossa. Ehkä vain unohdan koko asia ja mietin itselleni tärkeämpiä asioita, kuten minne menisin tsiikailemaan misuja.
Virnistin itselleni katsoessani peilistä ja lähdin ulos. Menin kaupungin isoimmalle ostoskeskukselle istuskelemaan ja juomaan kokista.
Istuskelin siinä kunnes noin kuudesluokkalainen tyttö tunnisti minut ja tuli pyytämään nimmarin, samalla hän antoi kirjeen, sanoen ja osoittaen sen olevan tuolta mieheltä. Katsoin kummissani väkijoukkoon ja näin tummapukuisen miehen katsovan aurinkolasiensa takaa epäilyttävästi suuntaani. Mies lähti pois saatuaan puhelun. Jäin vielä hetkeksi siihen ja päätin lukea kirjeen: "Toivomme sinun ottavan asian vakavasti, sillä tämä ei ole pila. Haluamme sinulta jotain, mitä emme muilta bändin jäseniltä saa." Säikähdin ja heitin kirjeen lähimpään roskikseen.
Mitä minulla on sellaista, mitä muilla ei ole...kitarat? lippikset? Mistä on kyse? Mietin asiaa koko matkan kävellessäni takaisin kotiin.
Koti ovelle päästyäni sain kauhukseni huomata oven kahvaan sidotun rastan! Se ei ollut minun, se oli tekorasta. Sitten tajusin sen, haluaisivatko he rastani? En todellakaan aikoisi luopua niistä, ne ovat osa minua.
Olisiko perässäni jotain hulluja, jotka aikoisivat haalia minulta kaikkea henkilökohtaista ja myydä jossain huutokaupassa kalliilla? Vai oliko kyse sittenkään rahasta...?

...