väliin vois tullakkaan,mut sit sä vaan lähdit
mitään sanomatta.
Ihan niinku olisit vetäny maton,mun jalkojen alta.
Sitähän sanotaan pitäs nuolasta ennenkö tipahtaa
mut mä en nuolassu.Mä annoin tän kaiken tapahtua.
Toiveikkaana jäin sua vielä odottamaan,
jos vielä joku päivä niin kävisi,
et samaa hiekkarannal yhdes käveltäisiin.