Niin vaeltaa Mangobus edelleen jossain omissa maailmoissaan. Syvällä synkissä syövereissään. Miettien maailmaa ja itseään osana tätä kokonaisuutta. Kuinka paljon onkaan hajalla ja kuinka paljon on vielä ehjänä. Kuinka paljon vielä sattuu...
En unohda koskaan. Anteeksi annan vain jos katson sen olevan aiheellista. Edes itselleni en moista iloa suo... Itse asiassa kaikkein vähiten annan anteeksi itselleni. Minun vikaanihan tämä elämä on. Kukaan muukaan kun ei voi tätä elää... Se on minun elämäni ja itsepähän olen kuvioni sotenut ja sydämeni hajoittanut. Itse rakensin linnani, ja rakensin muurini. Itse tein tyrmät ja kaivoin kellariin sellit, itse astuin sinne sisään ja itse hukkasin avaimen...
Kuitenkin pieni valo paistaa aina aamuisin sinnekin synkkään paikkaan.
En ole saanut aikaiseksi edes niitä kuvia tänne... NO oiskai sitä voinu jos olisi kerennyt. Minnen ole!
*varjoihin katoaa*
~Mangobus~
Uusimmat blogimerkinnät
- Oi tätä elämän ankeutta! 20.10.
- Sillei oo mitään merkitystä enää... 16.02.
- Karusellin palasia ilmassa 15.01.
- Jossain on maailma... 11.12.
- Will I... 28.11.
- Lunta... niin paljon valkeaa lunta! 23.11.
- I never wish you dead.... yet! 22.11.
- Hautajais laulu 15.11.
- What´s the point of living if you can´t ... 15.11.
- [Ei aihetta] 12.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
-
▼
2008 (18)
- ▶ joulukuu 2008 (1)
- ▶ marraskuu 2008 (7)
- ▶ lokakuu 2008 (3)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (4)