Selittämätön haluni katsella maailmaa alkaa hiipumaan. Tunnen sen viimeiset lämpimät hiilet sormieni alla. Haluan asettua aloilleni, haluan rauhoittua. Haluan tuntea sen mitä monet muut kutsuvat rauhaksi. Olen väsynyt, niin väsynyt. Tahdon vain unohtua ja unohtaa. Maata tässä hiljaa ja saada sinut vierelleni. Olla ihan hiljaa sanomatta sanaakaan. Ja jos haluan, tiedän että voin aina painautua viereesi ja kuunnella sydämesi sykettä. Olla onnellinen.
Mutta kuten aina, olen sotkenut maailmani. Olen saanut raiteiltaan sen junan, jota elämäksi kutsutaan. Ja enää se ei ole hallinnassani. Se vain menee ja puskee läpi pimeyden, tuhoaa kaiken tielleen sattuvan. Sen voima on liian suuri. Se pysähtyy aikanaan, kun aika ja paikka on otollisia. Se on juna läpi pimeyden, läpi ajan. Sen määränpää on kuolema ja sen kyydissä olen minä. Tuijotan maisemia sen ikkunoista ja vaeltelen itseni eksyksiin sen käytävillä. Etsin sinua sen monien penkkien viidakosta. Tunnen kuinka juna alkaa jarruttamaan ja tiedän päätepysäkin olevan pian.
Odottaako minua laiturilla kukaan? Onko paikalla enää ketään, kun olen matkani päässä?
~Mangobus~
Uusimmat blogimerkinnät
- Oi tätä elämän ankeutta! 20.10.
- Sillei oo mitään merkitystä enää... 16.02.
- Karusellin palasia ilmassa 15.01.
- Jossain on maailma... 11.12.
- Will I... 28.11.
- Lunta... niin paljon valkeaa lunta! 23.11.
- I never wish you dead.... yet! 22.11.
- Hautajais laulu 15.11.
- What´s the point of living if you can´t ... 15.11.
- [Ei aihetta] 12.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
-
▼
2008 (18)
- ▶ joulukuu 2008 (1)
- ▶ marraskuu 2008 (7)
- ▶ lokakuu 2008 (3)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (4)