IRC-Galleria

Sunnuntaina oli muutto. Kerkesin illalla purkaa muutaman laatikon ennen kuin sammuin sänkyyn.
Maanantai aamuna ajoin sitten yksin takaisin Varkauteen töihin, nukuin yön porukoilla ja aamulla viimeiseen työvuoroon. Jäi kyllä vähäsen haikea olo.
Keskiviikko kului ympäri kaupunkia juostessa ja erinäisiä asioita hoidellen. Alun perin minun olisi pitänyt lähteä jo silloin takaisin, mutta koska siskoni kani pitäisi viedä torstaina Kuopioon leikkaukseen, eikä muuta kyytiä ollut saatavilla, suostuin pienen väännön jälkeen jäämään vielä yhdeksi yöksi varkkilaan. Torstaiaamuna ajettuamme äidin ja siskon kansa Kuopioon, jätimme ensin kanin eläinlääkäriin ja menimme käymään uudella asunnollamme. Lukittuani ovet, huomasin että fiksuna tyttönä olinkin jättänyt autoon sisälle autonavaimet (joissa myös kotiavaimeni oli kiinni). Vara-avain oli tietenkin myös sisällä, koska olin juuri tuomassa sitä Kuopioon. Onneksi Viltsu oli kotona ja tuli avaamaan ulko-oven. Siinä vierähti noin tunti soitellessa ja etsiessä halvinta mahdollista lukkoseppää. Hintahaarukka kun vaihteli 10-120e välillä. Saimme sitten avaimet autosta ja selvisimme 40e:lla.
Heitin kuuden maita äidin ja siskon kaneineen varkauteen, kokosin tavarani ja kun vihdoin illalla pääsin kotiin, olin niin väsynyt että nukahdin telkkarin ääreen, josta Viltsu tuli minut herättämään ja saattoi sänkyyn. Aamulla heräsin kaikki päivävaatteet päällä ja meikit naamassa.

Vihdoin olen kotona, ihan rauhassa, ja pääsen purkamaan loputkin muuttolaatikot :)

Joissain ihmisissä on kaksi niin erilaista puolta, että toisen ollessa vallalla unohtaaa täysin sen vastakkaisen. Itse he eivät näitä muuttuvia tilojaan tunnista. He ovat niin hyviä manipuloimaan sanoillaan, että useilta (jopa läheisimmiltä) jää aina ne hidän puutteellisuutensa huomaamatta. He hakevat sääliä heikkoudellaan, hyväksyntää teolillaan. Minä huomaan tulleeni manipuloiduksi, muta miksi silti ajaudun yhä uudelleen näihin samoihin tilanteisiin. Minä en enää edes yritä selvittää oloani. Niin täynnnä katkeruutta, käsittämättömyyttä ja ahdistusta.

Käytiin alkuviikosta äidin kanssa eläinkaupassa katsomassa kanien häkkejä. Katseltiin siinä pieniä kanivauvoja ja puhuttiin siitä, että Tupunalle pitäisi saada kaveri. Kun muutetaan Kuopioon, niin se joutuisi olemaan todella paljon yksin. Nainen, jolta pikkusiskon kani on otettu puuttui keskusteluun ja sanoi, että häneltä saisimme kanin ilmaiseksi. Oli taas pelastanut kaksi pupua joltain perheeltä, jossa lapset olivat tulleet allergisiksi. 4 vuotias kääpiöluppa ja 2 vuotias hermeliini, poikia kumpainenkin. Käytiin katsomassaheti samana iltana. Luppakorva runkutti ja kiusasi kokoajan pienempää pupua, vaikka olivat olleet kuulema koko ikänsä samassa häkissä (ja veikkaan etteivät olleet koskaan juosseet vapaana!) Eläinkaupassa sanottiin että tyttö ja poika tulevat melkein poikkeuksetta toimeen keskenään, kun ovat vielä saman rotuisia ja lähes saman ikäisiäkin.
Käytiin sitten hakemassa hermeliini poika hermeliini tytön kaveriksi seuraavana iltana. Poika sai nimekseen Rumpali Kalle, eli Rumpali <3 Se on vielä todella arka, eikä uskalla tulla ulos uudesta häkistään. Nyt puput opettelevat tuntemaan toisiaan vähitellen. Vielä ne on pidettävä erihuoneissa, mutta Tupu tulee välillä vierailulle ja nuuhkii Rumpali-poikaa nenät vastakkain häkin reunalta. Ennen lähempää kontaktia poika pitäisi vielä leikata, ellei tahdota PALJON pieniä kaneja. Onneksi puput saavat asua porukoilla siihen asti, kun muutto on kunnolla tehty ja kanit sopeutuneet toisiinsa.
Rumpali on poika ja puolivuotta vanhempi, mutta meidän "läskiä" Tupunaa silti pienempi :D

Saatiin vuokrasopimus virallisesti kirjoitettua. Muutto Kuopioon tasan viikon päästä.
Sain eilen töissä sitten vihdoin kirjoitettua nimeni irtisanoutumispaperiinikin. Huomenna alkaa viikonmittainan uuden työpaikan metsästys ja elämän pakkaaminen osissa pieniin laatikoihin...
En oikein tiedä olenko vain hämilläni vaiko innostunut?

Alkaa matkastressi pikkuhiljaa raueta,
viimehetken pakkailut kohta paketissa ja sitten tien päälle...
Matka kohti Helsinkiä ja huomenna suuntana Pariisi <3

Vähäsen jo jänskättää...

Eilen vietettiin mussun synttäreitä,
eilen oli kesän viimeinen päivä.

Minulla on tapana niellä pahat asiat, jotka eivät välittömästi kosketa minua tai läheisiäni. olla miettimättä niitä. antaa ihmisten kulkea omia teitään ja punoa saastaisia ajatuksiaan. tahdon säästää itseäni. olla tietämätön. vain siksi pystyn olmaan niin "huomaavainen", ohittamalla tunteeni. en sano vastaan ellei ole pakko. olen niin kuin en huomaisikaan.
kaikkea en minäkään kestä. joskus sitä vain on liikaa, ihmis-saastetta!

silloin minä raivoan, minä itken, en jaksa enää unohtaa ja ohittaa!

Tein kirpparilta tänään niin hienon löydön että voin vannoa ettei sulla ole...
SIENIPIENI ja mustan mönjän salaisuus -kirjan!
Kassalla myyjä vetäisi niin rajusti hintalapun pois,
että kanteen tuli iso railo.
Tästä hyvästä sain sitten kirjan ilmaiseksikin ^^

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, vuokranantaja kehotti sulkemaan oven aina hiljaisesti ja sanoi ettei ole kuullut talossa koskaan ääntäkään...
Ja taas tänäkin yönä joudun kuulemaan kuinka yläkerran naapurin epävireinen hoilaus kantautuu putkia pitkin vessaan ja makuuhuoneeseen!

Varattiin vihdoin tänään lennot Pariisiin.
Tasan kolmen viikon päästä katsellaankin sitten Eiffelin valoja yössä <3