Aurinko paisteli lämpimästi länsitöyrylle, jalkaudun maastopyörältä, avasin repun, otin sakset ja poimin yhdestä paikasta vuohenputkea ja ah niin salaattimaisen hyviä kultaisen ilta-auringon ravitsemia voikukan lehtiä. Vähän matkan päästä pussillinen peltokanankaalin ehyitä alalehtiä. Edes seisomatyössä vietetyn työpäivän jälkeinen voipuneisuus ei enää vaivannut.
Polkaisin hymyillen kotiin jättäen elävänä postikorttina mieleeni tuon pienen paratiisin arkisessa runsaudessaan, yhä tuntien jokaiselle aistille hehkuvan sen ympäröivän maa-ilman; taajamasta tuon symbolisesti erottaa pienet sillat ja tuo kutsuvasti soliseva lehtopuro. ❤
Uusimmat blogimerkinnät
- Ruotsissa osataan 15.09.
- [Ei aihetta] 16.01.
- Veren maku suussa, hyvällä tapaa 27.11.
- Elkuun 26. ilta 26.08.
- Pyörällä ilman penkkiä... vuoden eka lenk... 28.03.
- Suoraa huutoa ! 08.03.
- Hyvää groovetiukkaa nykybluesia 28.02.
- Me making faces while the Little Sister si... 24.02.
- Voi ei pikku raasu 19.02.
- Nostalgiafiilis 13.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (13)
- ▶ 2019 (15)
-
▼
2018 (51)
- ▶ joulukuu 2018 (3)
- ▶ lokakuu 2018 (2)
- ▶ syyskuu 2018 (10)
- ▶ elokuu 2018 (3)
- ▶ heinkuu 2018 (1)
- ▶ keskuu 2018 (7)
- ▶ toukokuu 2018 (2)
- ▶ huhtikuu 2018 (5)
- ▶ maaliskuu 2018 (4)
- ▶ helmikuu 2018 (9)
- ▶ tammikuu 2018 (5)
- ▶ 2017 (41)
- ▶ 2016 (19)
- ▶ 2015 (20)
- ▶ 2014 (18)
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2012 (6)
- ▶ 2011 (35)
- ▶ 2010 (76)
- ▶ 2009 (36)
- ▶ 2008 (31)
- ▶ 2007 (48)
- ▶ 2006 (116)
- ▶ 2005 (17)