IRC-Galleria

Kuin astuisin tyhjään bussiin
Puhumistaitoni pysäkkiin unohdin
Usein luodessa ensinäkemystä siit
Millainen olen, mä ekat sanat änkytin
Ensivaikutelma ujosta lapsesta
Vieraantuneena leikkikentällä muista
Sit ku myöhemmin haluisin puhua
Viitotaan hiljentyy, tää on mun roolina
Älkää pliis rakentako varaan sen ensivaikutelman
Uskokaa että voisin olla viel jotain muuta
Vaikka ei pystyisi uskoa saavuttavansa hyväksyntää
Aina voi antaa mahiksen myöskin toivoa ystävänsä
Olen poika joka ei helposti ystävysty
Monet luulee et oon pelkoni ylittänyt
Mut vieläki ujo olen ja tulen olemaan
Omena puusta putoa olen sokea
Mä itse päätän miltä mä näytän
Mitä piirteitä itsessäni herätän
Kun tapaan tuntemattoman ihmisen
Jätän ensimmäisen sanan viimeiseks
Porukoissa vetäydyn syrjemmälle
Eristäydyn ettei kukaan mua näe
Parempi pysyä muilta piilossa
Varmempi olo, kuin koskaan milloinkaan
Mut olen tottunut syrjityn rooliin
Ja olen luottavainen seuraaviin aikoihin
Yksin kuljen, pimeässä metsässä
Silmät suljen, tahdon vain herätä
Painajaisesta joka mua vainoaa
Vaikeasta unesta johon ei näy loppua
Etten o hiljainen pelkäävä yksilö
Sulkeutunut, sen jengin hylkiö
Pliis, tein virheen, antakaa armoa
Aloitin kutomaan väärästä langasta
Aloitin tekemään väärästä kankaasta
Tekemään lupaudun satiinista
pEi safiiri loista mun roolissa
Eilikuvaakaan en vain tunnista
Aina, ku tutustun, muuri on vastassa
Aloitin puhumaan muuria murtamat
Ei ois syytä mun aikaa tuhlata
Voin kaikest tän takia luopua
Ei voi mitään, mut tää tuntuu jo turhalta
En vain saa mun suuta avattua