IRC-Galleria

Mohairia ja mozzarellaaLauantai 03.12.2005 21:56

Jopas tässä on taas aikaa ehtinyt kulua sitten viime kirjoittaman... Jotenkin näille minun päiväkirjoilleni käy aina näin, olkoot ne sitten mustetta tai pikseleitä. Noh. Parempi myöhään, mieluiten viime tipassa.

Tänään Risto lähti Tampereella käymään, joudun nukkumaan yön ihan itsekseni parisängyssä... kovin yksinäistä puuhaa on se. Onneksi sentään vain yhden yön yli tarvitsee pärjätä. Olen aika rassukka. Onneksi MacGyver viihdyttää minua television välityksellä.

Kävin tuossa iltapäivällä ystävän kanssa shoppailemassa, ja tällä kertaa mukaan jopa tarttui jotakin. Löysin kivan mohairsekoiteneuleen, sellaisen tummanruskean, pitsihihaisen ja lämpimän. Tekisi mieli neuloa/virkata itselleni vielä metsänvihreä mohairneuletakki, mutta sopivaa ohjetta ei ole vielä löytynyt...

Hankin myös purkillisen hiussävytettä. Saa sitten nähdä mitä tuo "Energinen Kastanja" tukalleni tekee. Niin ja shampoota! Andrew Collinge on näemmä lanseerannut pitkälle tukalle shampoon ja hoitoaineen, joten täytyyhän niitä kokeilla, jos vaikka katkeilisivat ja kuivuisivat vähän vähemmän nuo latvat. Yläasteella tukka oli sentään vielä hyvässä kunnossa, kun sitä ei paljon värjäillyt... nyt kun yritän kerrankin tehdä pituusennätystä niin tuntuu että niistä ei saa paksuja ja kauniita millään. Noh, viimeisen vuoden aikana olen vain pari kertaa värjännyt tukan, silloinkin kevytsävytteellä, joten toivotaan että se siitä pikku hiljaa elpyy. On se kumma kuinka sitä stressaa asioista joita toiset tuskin edes huomaavat...

Mozzarellapakastepizza oli päivän pääruoka. Sitä se ikävä ja väsymys teettää. Ja illaksi olisi vielä Tobleronea ja chevreä mutusteltavaksi... nam!

Koulukin sujuu ihan mukavasti tällä hetkellä... seminaari päättyi keskiviikkona, ja arvosanaksi sain 4/5. Eli ei juurikaan valittamista ottaen huomioon että aihe ei kuulunut ensisijaisiin kiinnostuksenkohteisiini. Eilen kävin myös tekemässä yleisen historian aineopintoihin kuuluvan tentin, saa sitten nähdä kuinka siinä kävi. Saattoi jopa mennä ihan mukavasti, vaikka lukuaika tahtoi loppua kesken.

Roolipelihahmoni kuoli eilen jalossa taistelussa, nyyh! Taitaa olla ensimmäinen hahmoni jonka matka on näin traagisesti päättynyt - mikä on sinänsä aika hyvin, ottaen huomioon että olen viitisen vuotta larppaamista ja pari vuotta pöytäropejakin ehtinyt harrastamaan. No mutta, uusi kampanja ja uudet hahmot siintävät jo edessä. Mukavan eskapistista touhua tuo roolipelaaminen. Sääli vain että kampanjoilla on paha taipumus päättyä juuri kun ne alkavat olla kiinnostavimmillaan...

Tästäpä sitten viettämään tyttöjen iltaa yksinäni... Jotkut sanovat, että kun asuu jonkin aikaa yhdessä niin oppii arvostamaan omaa tilaa ja aikaa ja kaipaa välillä yksinäisyyttä. Nyt tässä on reilu vuosi elelty saman katon alla, ja siltikin on ikävä vaikka vain yksi tai kaksi vuorokautta pitäisi yksin viettää. Ehkä me sitten saimme silloin aiemmin kaukosuhteessa eläessämme tarpeeksi suuren annoksen yksinäisyyttä ja ikävää. Oppi silloin ainakin arvostamaan toisen läheisyyttä ja läsnäoloa ihan eri tavalla kuin jos olisimme voineet nähdä aina halutessamme. Sanoisinpa, että sen oppiminen oli erittäin oleellista.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.