IRC-Galleria

Prerafaeliitit ja minäTorstai 27.10.2005 17:49

Kaikenlaisten ketjujen kautta sitä päätyy ajatuksesta toiseen.

Olen tässä yrittänyt saada aikaiseksi seminaarityötä, jonka pitäisi valmistua reilun viikon sisällä. Kyseessä on The Infamous SLA Seminar, eli kielenoppimista tarkastellaan, ja oma aiheeni on transfer eli siirtovaikutus. Pohdiskelen työssäni lähinnä sitä, kuinka äidinkieli vaikuttaa muiden kielien oppimiseen. Kyllähän tuo työ jo puolivalmis on, mutta kun aihe ei kuitenkaan ole itselleni ihan niitä läheisimpiä, niin välillä menee tervanjuonniksi...

Totta kai eksyin sitten tänne galleriaan selailemaan kuvia. Aina nimittäin löytyy jotain kiinnostavampaa kuin seminaarityön kirjoittaminen (tai tenttiin lukeminen, for that matter). Ja satuin bongaamaan erään neitokaisen kuva-arkistosta sellaisen neito&ritari -aiheisen kuvan, ja samassa muistin ihanat prerafaeliitit. Heidän joukossaan ovat kyllä minun sielunmaisemieni maalaajat. Tällainen pieni romantikkoneito ei voi kuin huokailla Leightonin Accoladelle tai Waterhousen Lady of Shallotille (tai oikeastaan niitä on useampi, joten sanotaan nyt sitten Shalloteille). Jos arthuriaaniset legendat tai Shakespearen tragediat saavat sydämenne tykyttämään tai muuten vain pidätte kauniista ja pikkutarkasti toteutetuista maalauksista, niin laittakaa ihmeessä Google töihin vaikkapa hakusanoilla pre-raphaelite art.

Pitäisi varmaan perustaa tänne oikein yhteisö heille, kun näin innostun...

Olen jo useaan kertaan ajatellut alkaa lukea taidehistoriaa sivuaineena. Tai ainakin sen ensimmäisen kurssin; täällä kun karsitaan sivuaineoikeuden saajat peruskurssin menestyksen mukaan. Tai ainakin niin se toimi silloin kun viimeksi katsoin. Voi kun sitä löytäisi aikaa. Uusin sivuaineeni on filosofia, kävin yhden metafysiikan kurssin ja seuraavaksi olisi suunnitelmissa tietoteoriaa. Jostakin syystä jäin filosofiseen koukkuun jo lukiossa. Nyt ajattelin yrittää saada nuo perusopinnot siitä ainakin tehtyä. Ainakin tuolla metafysiikan luennoilla viihtyi oikein hyvin.

Kohta pitäisi mennä ostamaan peruukki, kun omistamani mustanliila jäi näemmä sittenkin larpin jäljiltä vanhempien luo. Olin ihan varma että toin sen tänne, mutta näemmä olen jo hyvässä alussa matkallani dementoituneeksi akateemikoksi... tai jotain. Illan juhlia kyllä odotan, naamiaiset ovat aina piristävä kokemus. Tai larpit. Kukapa sitä ei joskus haluaisi olla jotain muuta. Tai vähintäänkin tuoda itsestään esiin niitä salattuja puolia ja hätkähdyttää muita...

Kunpa sitä edes kerran elämässään osaisi maalata teoksen yhtä kauniisti kuin Leighton.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.