IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Finnish is what finnish doesKeskiviikko 01.10.2008 00:55

”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä. Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on aina suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”

Pitkään mietittyäni suomalaisuutta, sen perinteitä ja kulttuuria, onnistui Jorma Etto kiteyttämään kansasta oleellisimman muutamaan riviin. Olemme juroa kansaa, joka osaa keskustella tuntemattomien kanssa vain olosuhteiden pakosta, ja silloinkin vain säästä ja urheilusta. Suomalainen ei halua koskettaa tai tulla kosketetuksi, ellei kyseessä ole tutustumistilanne tai itselle läheinen ihminen. Omasta reviiristä pidetään kiinni ja sille tunkeutuneet saavat piikikkäitä katseita, ehkä vihjaavan murahduksen osakseen. Olemme niin syvällä omassa jurotuksessamme, että koemme sen kodikkaaksi ja tavaksi kunnioittaa toista. Kun annamme toisen olla rauhassa, saamme itsekin kaipaamamme tilan.

Aika ajoin huomaan itsessäni samankaltaisia piirteitä. Kaikessa sosiaalisuudessakin perisuomalaisuus nostaa silloin tällöin juurettunutta päätään ja haluan olla rauhassa: en puhua kenellekään, en nähdä ketään. Koskemattomuuden tabu kuitenkin on tässä globalisoituvassa kansallisuudessa kuitenkin varisemassa. Tänä päivänä on enemmänkin muotia suudella toista poskelle tai rynnätä halaamaan lämpimästi puolituttuja. Saatan useissa tilanteissa jopa itse huomaamattani tunkeutua toisen reviirille, enkä tajua edes toimineeni vastoin yleistä kulttuurikäsitystä.

Meille juhlat ovat tärkeitä. Jos emme keksi muuta syytä juhlia, teemme sen vaikka pyykkipäivän varjolla. Osaan juhlista liitämme vahvasti uskonnollisia piirteitä ja juhlimme niitä hengellisistä syistä, vaikka tosiasiassa kiva on vain juhlia juhlimisen ilosta. Itse pidän pääsiäisestä vain ja ainoastaan suklaamunien ja mämmin vuoksi, eivätkä ylimääräiset vapaat viikollakaan ole haitaksi. Joulu on antamisen ja perheen juhla. Hyvin usein sen uskonnollinen merkitys unohtuu, vaikka säveltämämme ja lainaamamme kauniit laulut ovat täynnä seimessä nukkuvia lapsia ja johdattavia tähtösiä. Meillä on sentään hallussamme juhlan sydän, joulupukki!!

Vuoden vaihtumista juhlimme vähintäänkin yhtä näyttävästi sohjoisessa Pohjolassa kuin yltäkylläisessä aurinkomeressä kylpevällä etelämantereellakin. Ilotulitus ja valojen räiske ei välttämättä yllä samalle tasolle, mutta paremmaksi pistämme sitten juhlan kosteudella muussakin merkityksessä, kuin loskan ja sumun määrässä. Laskemme mäkiä syöden hernekeittoa ja kermavaahtopullia, kunnioitamme työväkeä ja opiskelijoita kaksipäiväisellä riemukarnevaalilla ja hiljennymme keskikesään poltellen risukasoja ja nauttien vahvaa kansalaisluottamusta. Läpi vuoden rakkain hiljaisuuden tyyssijamme on kuitenkin sauna. Oli se sähköinen tai puinen, maalla tai kaupungissa, savulla tai ilman, viihdymme hikisessä huoneessamme yhtä hyvin. Parasta tietysti nautinto on hyvän ystävän ja vilvoittavan virvokkeen kera.

Kaikenkaikkiaan olemme piskuinen kansa, joka kaikessa itsenäisyydessään kuitenkin on riippuvainen suurista ohjenuorista ja pauhaavista äänitorvista, jotka ulkopuolelta meille kertovat miten toimia. Meillä on kansanmusiikkimme, -eepoksemme ja –tanhumme. Kaikessa mauttomuudessaankaan mistään näistä en luopuisi ”paremman hyvän” nimissä. Olen ylpeä juroudestani ja juuristani, vaikka jollain muulla niistä saattaisi ei-niin-mairittelevaa sanottavaa ollakin.

Oulun seuvun liikennesäännötKeskiviikko 24.09.2008 16:18

1. Jos joku mennee eele, aja ohi.

2. Jos joku kärttää eele, nii elä päästä.

3. Ku liikennevalo vaihtuu nokkas eesä vihiriästä keltaseksi, nii kiihytä. Kylä nää kerkiät.

4. Ku jalankulukija tullee eesä suojatiele, nii lissää vauhtia. Ei se sitte tuu.

5. Mutta jos kuiteski tullee, nii polokase kaasu pohojaan. Eipähän jää kitumaa.

6. Säästä aina vilikkua.

7. Oo varovainen tungosaikaan, ettei kännykkä lipsaha korvalliselta.

8. Ku joku yrittää rampilta Pohojantielle, elä tee tillaa. Seo kuitenki joku pölijä.

9. Jos tahot ajjaa rauhasa, nii läheppä paanalle sillon ku kaikki muukki tappaa liikkua.

10. Jos jonku auto mennee rikki ja pysähtyy eessäs,
nii tööttää ja raivua itekses niin kaua, että saat laakin tai muun syvänrookauksen.
Jokaisella varmasti on niitä päiviä, kun tuntuu, ettei mikään tahdo onnistua. Työtehtävät kasautuvat, ressiä pukkaa ja väsyttää. Tänä päivänä ei ole aikaa pysähtyä hengähtämään ja latailemaan akkuja. Sellaisessa tilanteessa lähipiirikin joutuu koetukselle. Taakkaa on helpompi kantaa, kun sen jakaa useampi henkilö – vaikka vain yksi itsensä lisäksi. Tavat ilmaista asioita ja pyytää apua eivät aina väsyneenä vain ole niitä parhaita mahdollisia ja usein tulee sanottua sellaistakin, mikä toista tarkoituksettomasti loukkaa.

Milloin ihmiset lakkaavat vaatimasta itseltään ja läheisiltään enempää, kuin mihin rahkeet riittävät? Eikö olisi mukavampaa vain iloita niistä pienistä asioista, mitä elämä mukanaan tuo sen sijaan, että käyttää päivittäin energiaansa nurisemalla siitä mitä milloinkin puuttuu? Silloin saattaisi olla useammin aihetta hymyyn ja silloin yhä useampi päivä tuntuisi sen arvoiselta, että kannatti nousta sängystä!

Sängystä puheen ollen; mistähän johtuu, että juuri uni on se, josta stressin ja kiireeen keskellä joutuu luopumaan? Lienee monelle tuttu tilanne, että väsyttää ja turhauttaa, vaan huomisessa päivässä roikkuvat tekemättömät tehtävät vievätkin ylivallan, eikä uni tulekaan. Väsymys saa asiat tuntumaan isommilta kuin ovatkaan ja pian huomaa kannattelevansa koko maailman painoa harteillaan ja ajatukset ovat yksinkertaisesti solmussa. Ilta ja yö ovat viheliäistä aikaa, sillä mielikuvituskin tuntuu olevan silloin vilkkaimmillaan. Siinä rumbassa nukahtaminen on toivotonta, vaikka juuri se olisi ainoa lääke mieltä painaviin mysteereihin. Uni saattaa jopa kuvituksessaan antaa vastauksia asioihin, jotka eniten askarruttavat!

Viimeinen kaksiviikkoinen on mm. unen kannalta ollut mullistavaa aikaa. Uusi perheenjäsen vaatii lähes kellontarkasti osansa, oli päivä tai yö. Missään vaiheessa herääminen ei suututa, eikä tunnu pakkopullalta, vaikka velvollisuus on hoidettava. Silti pitkään jatkuva valvominen väistämättäkin painaa ja saa mielialan laskemaan. Kävelymatka lähikauppaan on yksi elämän suurimmista henkirei’istä. Tätäkö vauva-arki nyt sitten on? Missä ovat ne ilotulitukset ja ruusunpunaiset päivät ja se maailman ihanin aika, jota kaikki kuorossa hehkuttavat? Olenko huono ihminen, kun en koe sänky-hoitopöytä-ruokailu-kiertoharjoittelua kasaantuvine univelkoineen suureksi nautinnoksi? En kiellä, etteikö käärö antaisi myös takaisin päin. On uskomatonta huomata, miten pieni ihmisenalku kasvaa silmissä ja alkaa vähitellen oivaltaa pienenpieniä asioita. Matkaa on silti vielä riittämiin ja varmasti ilon aiheetkin lisääntyvät sen varrella moninkertaisiksi. Jokaista uutta päivää odotan yhtä uteliaana.

Connection to host lost © hypoLauantai 06.09.2008 23:32

Ensimmäinen kerta - yhteys katkeaa
Ensimmäinen kerta - Äidin syke ei kuulu, ollaan ulkona.

Ensimmäinen kerta - omilla keuhkoilla
Ensimmäinen kerta - kirkasta valoa, arkoja silmiä.

Ensimmäinen kerta - hyytävä kylmyys
Ensimmäinen kerta - oma ääni, itketään kunnolla.

Ensimmäinen kerta - toisen kosketus
Ensimmäinen kerta - ensi matka on päättynyt, toinen alussa.

Ensimmäinen kerta - pelottaa aina elämän alussa.

http://parkkinen.murkula.com/index.php?page_id=1648&a=blog.post.view&post_id=520

Siinä se nyt on!Lauantai 06.09.2008 23:30

"Oman lapsen,
pienen linnun,
kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa,
kuin alku uuden elämän?"

51 cm, 4000g poika syntyi 3.9.2008 klo 11.30.

Yli 20=BLONDITiistai 19.08.2008 17:54

[x] Purukumi on tippunut suustasi kun olet puhunut.
[x] Purukumi on tippunut suustasi kun ET OLE puhunut.
[x] Olet kävellyt päin lasiovea/ikkunaa.
[ ] Olet hypännyt liikkuvasta kulkuvälineestä pois/siihen.
[x] Olet ajatellut jotain hauskaa ja nauranut, niin että muut katsoivat sinua oudosti.
Tähän mennessä: 4

[x] Olet kävellyt päin puuta.
[x] Olet yrittänyt nuolla kyynärpäätäsi.
[ ] Et tiennyt, että Aakkoset ja Tuiki Tuiki Tähtönen ovat samat rytmiltään.
[ ] Yritit juuri laulaa niitä.
Tähän mennessä: 6

[ ] Olet kompastunut kengännauhaasi ja kaatunut.
[x] Olet meinannut tukehtua omaan sylkeesi.
[ ] Olet nähnyt Matrixin etkä vieläkään tajua sitä.
[x] Olet/olit blondi.
[x] Muut ovat sanoneet sinua hitaaksi.
Tähän mennessä: 9

[x] Olet vahingossa saanut jotain syttymään tuleen.
[ ] Olet yrittänyt juoda jotain, mutta se onkin tullut nenästäsi.
[x] Olet kuolannut nukkuessasi.
[x] Olet nukahtanut tunnilla.
Tähän mennessä: 12

[x] Joskus huomaat, ettet ajattele.
[x] Olet ollut kertomassa jotain, mutta sitten unohdatkin, mikä juttu oli.
[/] Muut kävelevät usein luotasi pois pyöräytellen silmiään.
[ ] Sinua pyydetään usein käyttämään sisäistä ääntäsi
[x] Käytät sormia laskiessasi helppoja laskuja, esim. 7+9
Tähän mennessä: 15½

[x] Olet syönyt ötökän.
[ ] Teet tätä testiä vaikka sinun pitäisi tehdä jotain tärkeää.
[x] Olet pukenut vaatteita väärin päin.
[x] Olet etsinyt jotain kaikkialta ja tajunnut, että asia olikin kädessäsi tai taskussasi.
Tähän mennessä: 18½

[x] Olet lähettänyt ketjukirjeitä, koska pelkäsit "jos et lähetä tätä"-kohdan kirousta.
[x] Olet tiputtanut astioita.
[ ] Käytät sanaa "fiksu"
[ ] Käytät sanaa "makeeta"
Tähän mennessä: 20½

[ ] Näet kuolleita ihmisiä ja he ovat ainoat kaverisi.
[ ] Kaverisi eivät kiroile.
[ ] Kallistat päätäsi kun olet hämilläsi.
[x] Olet tippunut tuolilta.
[ ] Olet kaatunut tuolin kanssa kotona / julkisella paikalla
Tähän mennessä: 21½

[x] Yrität maatessasi löytää katosta kuvioita.
[ ] Sanot "öö" useita kertoja päivässä.
[ ] Jos joku kaverisi sanoo jotain hauskaa ja muut alkaa nauramaan, et älyä asiaa mutta alat nauramaan.

Tulos: 22½
*laskee sormilla onko se enämpi kö 20*

Herkkuja ruokapöytäänPerjantai 01.08.2008 20:16

Ja sitten tein itselleni smoothien uudella tehosekottimella!

6 mansikkaa
1 banaani
1 purkillinen persikkabonaa
1/3 tuoretta ananasta
Loraus maitua
Loraus hedelmäjukurttia

(unohin panna omenaa ja viinirypskyjä ni neki saattas sopia tuonne)

Soi Pieksämäen asemalla blues…Perjantai 01.08.2008 19:34

Mary-Lou&beid=4557985&action=showcomments#blogcomments

(Pahimmista traumoista selvittyäni ajattelin nyt purkaa aiheen mielen päältä pyörimästä. Kyseessä on karkea yleistys, joka perustuu puhtaasti omiin kokemuksiini, eikä varmasti päde koko kylän väestöön...? Puoli vuotta masennuslääkkeitä ja vihdoin kaikki tiet veivät pois Pieksämäeltä. <3)

Ja siinä se meni taas ohi, Pieksämäen ramppi. Hassua miten nostalgisen tunteen moinen opaskyltti saikaan aikaiseksi ihmisessä, joka on päättänyt olla pyllistämättäkään kyseisen cityn suuntaan. Pieksämäki – tuo piskuinen kyläpahanen keskellä per... Itäistä Suomi-neitosta.

Tilastojen mukaan Pieksämäki on Suomen onnettomin kaupunki. 1990-luvun aikana (ellei myöhemminkin) se on notkunut myös asukaslukuun suhteutettuna väkivaltaisimman kaupungin tittelistön kärkipäässä. Taannoin televisiossa esitetty ohjelmasarja "Paska reissu" yritti hakemalla hakea positiivisia piirteitä kaupungista, saaden kuitenkin laihanlaisen tuloksen: ”Reissun ankeinta antia tarjosi Pieksämäki, vaikkakin ihmiset siellä olivat mukavia.” Mikä mahtaa olla syynä pieksämäkeläisten onnettomuuteen? Voiko se johtua sulkeutuneesta asenteesta ja jo useaan otteeseen ympäri kiertäneestä sosiaaliympyrästä, vai vuosi toistaan seuraavista rutiineista, joiden muutokset saavat koko seudun hetkellisesti sekaisin?

Kevät 2007 meni sinnitellessä sen sisuksissa, yrityksenä sopeutua paikalliseen opinahjoon ja elämänrytmiin. Pieleen meni. Ensimmäisen kouluviikon aikana en olisi osannut edes kuvitella astuneeni sisään sosiaalialan oppilaitokseen, jonka autioilla käytävillä vaeltelevat paikalliset suorittivat ammatillista velvollisuuttaan ilmekään värähtämättä. Olin outolintu isosta kaupungista ja sain sen mukaisen vastaanoton... Puolivuotisen aikana kerääntyi saldoon huimat 5 henkeä, joita kykenin koulupäivän alkaessa tervehtimään, saati kanssaan jonkun sanasen vaihtamaan saamatta pitkiä, oudoksuvia katseita. Onneksi yksi paikallisista valaisi asiaa kertoen, että heille koulunkäynti on vain opiskelun suorittamista – kaikki kaveeraaminen ja sosiaalinen elämä sijaitsi koulun ulkopuolella. (!)

Ammatillinen koulutus niin toisella kuin korkea-asteellakin kestää parhaimmillaan 4 vuotta. Siihen mahtuu aikamoinen määrä istuttuja tunteja luennoilla ja tehtävien parissa. Miksi opiskelu ei siis voisi olla mukavaa? Jokainen meistä tekee töitä samojen päämäärien eteen, puurtaa samojen kysymysten ääressä ja hikoilee samoja seminaaritehtäviä, joiden deadlinet ylittävät pienen ymmärryksen. Miksi tätä ”taakkaa” ei voida siis tehdä toinen toistamme tukien ja yhdessä venettä samaan suuntaan soutaen? Kukin tablatkoon tyylillään...

Pienet paikat ovat usein mukavia ja idyllisiä; paikasta toiseen on lyhyt matka ja helppo päästä. Onko pienellä paikkakunnalla ikänsä asuminen kuitenkin ennemmin kirous kuin siunaus? Pitäisikö jokaisen kyläläisen jossain elämänsä vaiheessa käydä katsomassa miltä maailma näyttää kauniin, valkoiseksi maalatun puuaitauksen ulkopuolella, oppiakseen suvaitsevaisuuteen ja avarakatseisuuteen? Pääsisikö moni pieni kyläpahanen sisäpiirisiittoisuudestaan uudenlaisiin atmosfääreihin? En nyt höyryä yltiöpissapäisenä cityihmisenä, vaan itse aikanani valintani tehneenä pikkukylän asukkaana. Matka Nummelasta Espoon kautta Kempeleeseen, sieltä Ouluun, Pieksämäelle ja takaisin Ouluun, aina päätyen Kuopioon, on antanut ja kasvattanut enemmän kuin mitä kylällä olisi ollut yksinään tarjota uteliaalle ja elämännälkäiselle silmäparille.

Paljon nähneenä ja N määrässä osoitteita asuneena juureni ovat edelleen Nummelassa ja kotini Oulussa, vaikka sydän kuuluukin nyt Kuopioon. Uskon vahvasti, että tälläkin paikkakunnalla on värikäs tilkkunsa lisättävänä täkkiin, johon vanhuuden päivillä aikanaan kietoudun. Aika näyttää, kunhan kaupunki tulee tutuksi ja sosiaalinen verkosto vankistuu, vaan kalakukkoon en toiste koske! x|

P.S. Alkuperäiseen aiheeseen vielä palatakseni, linkin takana on kuvia virikkeellisestä pieksämäkeläismiljööstä: http://pupupaidat.com/touristcouncil/

Äiti kertoisitko?Torstai 19.06.2008 15:12

Olen 6-vuotias jo,
että äiti kertoisitko, mistä on
pienet lapset tehty?

Olen tarhan tädiltä kysynyt,
mutta hän on minulle vain hymyillyt
ja talkkari oli aivan hämmästynyt!
He sanoivat: odotas nyt.

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja ihmislapsia muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin
ja käskettiin mennä kävelemään.

Äiti! Tehdäänkö lapset niin?

Äiti! Voiko pienet ihmislapset tehdä
lehmän pienestä vasikasta,
kun vain ottais karvat pois,
ei antais lupaa ammumaan,
vaan käskis sanoja sanomaan,
pyytäis potalle istumaan
ja kahdella jalalla kulkemaan?

Äiti! Voiko pelto tai kasvimaa
pienen ihmistaimen kasvattaa?
Miten taimet, vauvaakin pienemmät,
maan mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
ja sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin miten saivat lämmön ruumiiseen,
miten saivat jalkani liikkeeseen,
mistä huono olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni, pieni olet ymmärtämään,
mutta väärin teen jos ääneti jään.
Siis rakennusaineesta kerron nyt:

Kas taivaan isämme kultainen,
meille lahjoitti rakennusaineen sen.
Se on rakennusaine kultaakin kalliimpaa,
sitä ei kasva metsä ei maa,
silti voi jokainen sen omistaa.

Käyttöohje on yksinkertainen:
käytä ainetta reilusti, tuhlaillen,
sitä säilytä lämmössä sydämen,
se on vihalle allerginen.
Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on
teksti "rakkaus".

Siitä sinutkin lapseni tehtiin.
Siitä on miljoonat lapset valmistettu,
siitä on onni koteihin asennettu,
siitä on kaikki paha karkoitettu.

© Martti Puomiranta

10.9. on hieno päivä, silloinKeskiviikko 11.06.2008 13:34

Tapahtui monta tärkeää tapahtumaa:

1939 – Toinen maailmansota: Kanada julisti sodan natsi-Saksalle.
1977 – Ranskan viimeinen teloitus suoritettiin giljotiinilla.
1993 – Salaiset kansiot -tv-sarja ensi-illassa FOX-kanavalla Yhdysvalloissa.

Syntyi hienoja ihmisiä:

1167 – Aleksios II Komnenos, Bysantin keisari
1487 – Paavi Julius III
1955 – Marja-Liisa Kirvesniemi, suomalainen hiihtäjä (olympiavoittaja)

Kuoli monta vähintäänkin yhtä hienoa ihmistä:

1167 – Keisarinna Matilde, keisari Henrik V:n puoliso
1898 – Elisabet ("Sissi"), Itävallan keisarinna ja Unkarin kuningatar (Italialainen anarkisti Luigi Lucheni surmasi)
1983 – John Vorster, Etelä-Afrikan pääministeri

Mitään erityisen isoa muuta ei tuolloin juhlita, joten voidaan keskittyä mun synttäreihin! <3 (toim.huom.)

(Mene Wikipedian nettisivulle ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta eli kirjoita päivä ja kuukausi). Etsi sitten kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät.)






P.S. Samana päivänä syntyneiden listalta hoksasin, että suurin osa oli taiteilijoita, muusikoita, näyttelijöitä ja kirjailijoita ja tuona päivänä kuolleista löytyy ministeriä, matemaatikkoa ja fyysikkoa... Ensin mainitut kuuluvat vahvuuksiini ja jälkimmäisissä olen toivoton! :o

- lieneekö synttäripäivämäärä enne?! Miten teille muille käy?