Nnnii tossa ko äskettäin oltiin maikulin kanssa kalassa taas jälleen kerran. Ni nappasinpa siittä semse maisemakuvan, kö heti nähessäni seen maisseeman mieleeni tuli tämä Irwin Goodmannin piisi: Lievestuoreen Liisa.
Se yks kohta siittä piitistä menee niinQ näin, vai oisko ollu koko piitti, enpä tuota tiä, vai miten se oli:
"Lievestuoreen Liisa, tyttö tehtaan varjoista.
Lievestuoreen Liisa, sievin Suomen marjoista.
Kun tehdas avas porttinsa, mä liksaa jälleen sain.
Ja kisapurren lavalta sun Liisa tanssiin hain.
Sä kuuluisin ja kaunein olit varmaan näillä main.
Me tanssin jälkeen haaveilimme kauan rinnakkain.
Ja katsoimme likaojan juoksuun, sen kuohuissa rakkaus soi.
Sun hurmaavan hajuvetes tuoksuun, se varmuuden leivästä toi.
Lievestuoreen Liisa, tyttö tehtaan varjoista.
Lievestuoreen Liisa, sievin Suomen marjoista.
Kai kahden onni kukoistaa myös tunkiolla voi.
Kun viemärikin meille pelkkää onnen kieltä soi.
Sen kuohut loivat varmuutta ja tuoksu turvaa toi.
Kun tehtaan takaa kimmelteli uusi aamun koi.
Me katsoimme likaojan juoksuun, sen kuohuissa rakkaus soi.
Sun hurmaavan hajuvetes tuoksuun, se varmuuden leivästä toi.
Lievestuoreen Liisa, tyttö tehtaan varjoista.
Lievestuoreen Liisa, sievin Suomen marjoista.
Kun Liisan saatoin kotiin, portilla mä suukon sain.
Hän kuiskas hiljaa; "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".
Kun syksy riipoi lehdet puista, Liisan vihdoin nain.
Ja viemärille astelimme usein rinnakkain.
Me katsoimme likaojan juoksuun, sen kuohuissa rakkaus soi.
Sun hurmaavan hajuvetes tuoksuun, se varmuuden leivästä toi.
Lievestuoreen Liisa, tyttö tehtaan varjoista.
Lievestuoreen Liisa, sievin Suomen marjoista.
Lievestuoreen Liisa, tyttö tehtaan varjoista.
Lievestuoreen Liisa... "
NÄIN!