IRC-Galleria

Pieni neiti syntyi 8.8. klo 18.14 mitoin 2440g ja 43cm. Pisteitä 8-9-9 <3

Jep jep, röntgenin vastaukset tuli.. Ens tiistaina taas ultraan kahteleen Kirpun kokoa, ja kuulemma ens viikon jälkeen puukon alle joutuminen on aika todennäköstä..

Nyt on sitten pesty ikkuinoita josko se vaikka sais tuohon pieneen hieman yhteistyöhalua, että ruettas jakaantuun, mä kun en sinne puukon alle kovin mielelläni lähtis.. :/

Neuvolassakin kävästiin, kaik ok..

Painoarvio Kirpulla on tällä hetkellä (rv 36+4) 2785g. Ens keskiviikkona saan röntgenin vastaukset että mahtuuko tulemaan ulos normaalisti.

Eikä tuo st-arvio ollu yhtään niin kamala kun eräät pelotteli, ensimmäiset 2 sekunttia sattu, mut lopun kesti oikeinkin hyvin :)

Tänään se loppuu, nyt se on ohi.

Eetu teki sen, mun pää kesti sen (ainakin melkein tervejärkisenä), Kirppu odotti ja nyt tää paska on ohi...

Voisin vaikka todeta että tuntuu aika uskomattomalle. Haistakaa p*ska koko valtiovalta, te ette pystyneet meitä hajottaan! <3

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Käväsinpä sit neuvolassa... Se maaginen 50kg rikki, tullu parissa viikossa melkein 2 kg lisää :D
Kirppunen voi oikein hyvin, saa neuvolantäti joka kerta hyvät naurut kun neiti tahtoo suuttua kun häntä härkitään <3

Joo, oon raskaana mutta tuo kakara kyllä oli täys idiootti, sori vaan.

Vaikka kuinka asutaan ensimmäisessä kerroksessa ja meille näkee sisälle ja parvekkeen lasitkin vielä oli raollaan ja vaikka meillä on kuin kivan näkösiä elukoita, ni eikö joku tampio about 10v? likka tuu tunkeen päätä ja kättä ja ties mitä mein partsin lasien väliin.

Koirat kun ei vieläkään sulata kunnolla tätä kerrostaloelämää ni täähän hirveesti asiaa auttaa. Tytön kannalta luojan kiitos oli partsin ovi kiinni, muuten ois voinu olla aika äkäseen Kukkis hampaiden kans kädessä/naamassa/ihan missä vaan kiinni, kiitos pienen vahtivietin, menneisyyden ja juoksujen. Oisinpa ite ehtiny partsille ennen ku tyttö katos, olis kyllä kuullu kunniansa, tartte toisten kotiin tunkea!

Neuvolantäti, nyt kiireen vilkkaa mittaamaan mun verenpaineita, ni ei tarvis kauhistella ku on niin matalat :D

Vähän sitten unohtu eilen tuo kirjottaminen..

Elikkäs taas vaihteeksi on neuvolassa käyty (ja ei, tän jälkeen en varmaan enää jaksa näitä reissuja kertoilla ;) ).
Kaik oli Kirpulla hyvin, kovasti kuulemma kasvanu ja antohan tuo kiukkusen vastalauseen, kun neuvolantäti rupes paineleen ja kokeileen neidin asentoa. Ei ois vissiin saanu häiritä ;)

Verenpaineet pysyy edelleen alhaalla ja sf-mittaa oli tullu parissa viikossa 1,5 cm lisää :O Tähän asti on tullu sitä about senttiä/kk. Eli tyty kasvaa ja hyvä niin :D
Paino ei mulla vaan tahdo nousta, painoin tasan saman verran ku edellisessäkin neuvolassa. Älkääkä tulko mussuttaa että syö, ku mää syön! Se vaan näköjään tullee kaikki läpi.. :D

Jospa sitä seuraavaan neuvolaan sais rakkaan mukaan, synnytystapa-arvio on onneks sen jälkeen kun Eetu on kotia tullu, päästään vielä yhessä vilkuileen ultralla Kirppua <3

Kai se on hiukan hormoneista tämäkin.

Sain joku aika sitten puhelun, että ystävä oli saanut vihdoin pienen poikansa maailmaan. Vielä puoli tuntia sen puhelun jälkeen itkin, pelkästään onnesta, oli tämä ko. ystävä sen verran onnellisen, vaikkakin väsyneen kuuloinen.

Oli ihana kuulla että koko perhe voi siellä hyvin! :)

Kattelin tuossa koirien kans aiemmin illalla telkkaria ja huomasin pupusen hakevan mun huomiota, mitä ei noin selkeesti oo koskaan vielä tapahtunu.
Rapsuttelin siinä elukoita ja kahtoin Kukkista joka pötkötteli mun jaloissa, niin ku olis aina siinä ollu. Kun muistin, mimmonen se oli, kun mulle tuli, niin pääsi itku. Voiko mitään noin viatonta ja sulosta olla?